Kun mietit viikonloppuretkeä Tampereelle, tuleeko ensimmäiseksi mieleesi Lappi-teemaisen hotellin valinta? No, eipä tullut meillekään. Tästä huolimatta päädyimme viettämään viime viikonloppuisen kulttuurimatkamme yhteydessä yhden yön Lapland Hotel Tampereessa.
Kokemus oli upea – eikä varmasti jäänyt viimeiseksi. Se kruunasi matkamme ja helli aistejamme. Ja samalla se nosti pintaan monia muistoja elämästä ja lapsista, kauneudesta ja rakkaudesta, matkoista ja Lapin mystisyydestä…
Pala parasta Lappia
Jo vierailu Lapland Hotel Tampereen verkkosivuilla paljastaa, että nyt ollaan aika kaukana niistä fiiliksistä, jotka nousevat mieleen vuonna 1988 äkäslompololaisesta matkamuistomyymälästä ostetusta, sinipunaisesta neljän tuulen hatusta. Ja hyvin pitkä matka on myös parinkymmenen vuoden takaiseen biletykseen Hullun Poron pöydillä…
Tämä hotelli on tyyliä ja laatua. Se on juuri sitä, mitä Lappi on parhaimmillaan: tunnelmallisuutta ja rentoa rauhallisuutta, huikeita makuelämyksiä ja hyviä löylyjä, yksinkertaisen kaunista estetiikkaa. Ja hitunen siinä on myös mystiikkaa…
Joulumatka Tampereelle
Ennen kun meidän viisihenkinen perheemme saapui nauttimaan hotellin antimista, olimme jo käyneet toivottamassa hyvää joulua 98-vuotiaalle äidinäidilleni, tähystäneet Näsinneulasta utuista Tamperetta, ihastelleet Akvaarion asukkeja ja viettäneet reilut pari tuntia Koiramäen joulussa.
Tämä oli meidän pieni joulumatkamme, joka tulisi jatkumaan seuraavana aamuna Teatteri Mukamaksen Jouluyö-näytelmällä ja Sara Hildénin taidemuseossa – sekä lopuksi toisen isoäitini luona kahvipöydän herkuista nauttien.
(Kirjoitan omat blogijutut Koiramäestä ja Teatteri Mukamaksesta, mutta uppoudutaan sitä ennen hetkeksi hotellitunnelmaan…)
Herttaista sivistyneisyyttä – vai sittenkin jotain muuta?
Olin suunnitellut mielessäni ihastuttavan koko perheen kulttuurimatkan ja sopinut yhteistyöstä Visit Tampereen kanssa. Näin mielessäni tunnelmallisuutta ja ihanuutta, herttaisuutta ja joulun iloa.
Kun Visit Tampere lupasi tarjota meille illallisen Lapland Hotel Tampereen loistavassa Dabbal-ravintolassa, olin tietysti superkiitollinen, mutta samalla mieleeni alkoi hiipiä hienoista jännitystä. Idyllinen kuva hienostuneesta ”taideperheestämme” tuntui säröilevän todellisuuden kanssa. (Tai ehkä seesteisyys ja sivistyneisyys vaan tykkäävät leikkiä piilosta kotonamme…)
Koko perheemme oli innoissaan lähdössä reissuun, mutta itse mietin, mitä tästä minimatkastamme tuleekaan, kun yhdellä pojistamme ei ole tapana säästellä järjettömiä uhmakohtauksiaan? Kun toinen haluaisi lähteä joka paikkaan kuluneissa verkkahousuissa ja reikäisessä Ninjago-paidassaan? Ja kolmas puolestaan kertoo odottavansa Tampereen-matkaltamme kaikkein eniten sitä, että pääsee röhkimään kilpaa Koiramäen sikojen kanssa?
No, siinä sitten autossa ajellessamme laitan jouluisia äänikirjoja pyörimään ja yritän tietysti viritellä koko perheen ihania yhteislauluja. Mutta ei kestä kauaakaan, kun lapsukaiseni innostuivat keksimään ihan omia sanoituksiaan. ”Oliks hyvä biisi? Heh, heh, hee! Oliks hyvä biisi?” Ihailtavaa luovuutta – ja pissa-kakkajutut tuntuvat naurattavan aina vaan…
Näillä mennään. Tämä on meidän ihana perheemme.
Kun kaikki on kaunista
Kun seurueemme saapuu hotellille, meidät toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi. Perheellemme on varattuna kaksi huonetta, jotka saa yhdistettyä yhdeksi kokonaisuudeksi avaamalla välioven.
Lappi on selvästi läsnä huoneissa. Mm. seinillä on poronsarvet ja koristetyynyissäkin marssii näitä pohjoisen sarvipäitä. Kylpyhuoneessa on rovaniemeläisen Antti Kurolan valokuvataidetta. Tämä kaikki on tehty hyvällä maulla ja hillityllä tyylikkyydellä. Kaunista.
Ja voi, sitä innostusta, jota lapsemmekin kokevat huomatessaan, että toisesta huoneesta löytyy jopa sauna!
Poroa, rautua ja kuusenkerkkää
Lepäämme hetken. Siistiydymme. Siirrymme alakerran ravintolaan.
Ruokalista on pala Lappia ja fine diningia, mutta myös pienet lapset ovat aidosti tervetulleita. Nuorimmaisellemme tarjotaan jopa syöttötuoli, ja lapsille on oma listansa (mm. poropizzaa ja rautuakin vain muutamalla eurolla!)
Itseäni houkuttelisi suuresti nauttia ravintolan viiden ruokalajin yllätysmenu, mutta lastemme malttamattomuuden vuoksi päädymme yksittäisiin à la carte -annoksiin. Ja aika taivaallisia ovat myös ne. Mm. poroa kahdella tavalla. Hyvää ja kaunista. Kuin taidetta itsessään.
Ja ne jälkiruuat! Menkää ihmeessä syömään tuonne!
Loppujen lopuksi istumme ravintolan pöydässä lähemmäs kaksi tuntia. Nautimme ja juttelemme. Olo on kiitollinen ja onnellinen. Minun pienet, alle kouluikäiset lapseni istuvat pöydässä tyytyväisinä. Olemme vihdoin tilanteessa, jossa pystymme aidosti nauttimaan ravintolaillallisesta, vaikka mukana on koko perheemme. Kukaan ei huuda. Kukaan ei kilju. Kukaan ei edes yritä viritellä ruokapöytään sopimattomia keskustelunavauksia.
Odotellessamme viihdytämme toisiamme keksimällä erilaisia arvoituksia päivän tapahtumista ja ympärillä näkyvistä esineistä. On todella hyvä olla.
Saunan lämmössä Lapin muistoihin
Palatessamme huoneeseemme, kello on jo paljon, mutta tästä huolimatta päätämme antaa lastenkin kokea vielä hotellihuoneen saunan. Hetkeä myöhemmin toivotan heille hyvää yötä ja mieheni alkaa kertoa lapsillemme päivän tapahtumiin pohjautuvaa iltatarinaa.
Itse avaan minibaarista pienen prosecco-pullon ja palaan saunan lauteille. Nautin lämmöstä ja rauhasta. Kuljen ajatuksissani lapsuuden perheeni jokatalvisiin Lapin matkoihin. Käväisen myös niillä reissuilla, joilla hiihdimme päivittäin 40 kilometrin lenkkejä ystävieni kanssa. Ja niillä, joilla pääpaino oli rinteiden after skissä ja yöelämässä.
Pysähdyn ajatuksissani Karigasniemen pienelle erämökillemme, jonka ostimme seitsemän vuotta sitten pelkkien kuvien perusteella. Mietin sitä ainutlaatuista joulua, kun raahasimme ahkioita ja tarvoimme kuunvalossa kohti tuntematonta tupaa. Pakkasta oli liki 30 astetta, eikä untuvan ja UGGien lämpö totisestikaan riittänyt.
Lopulta saimme saunan lämmön nousemaan 40 asteeseen ja onnistuimme tekemään joen pintaan reiän veden hakua varten. Takassa paloi tuli ja käperryimme toistemme kainaloon. Tuolloin meitä oli vain kaksi. Mutta tuossa joulussa oli taikaa. Kenties juuri sitä Lapin taikaa.
Kun nyt seitsemän vuotta myöhemmin tamperelaisen Lappi-hotellin sängyssä nukkuu kolme rakasta poikaani, en voi olla miettimättä sitä hetkeä, kun Suomen parhaallakin lapsettomuusklinikalla todettiin, ettemme me tulisi saamaan omaa lasta ilman nykyaikaista lääketiedettä…
Mutta Lapin taika voitti. Ja tuon hankien keskellä viettämämme jouluyön jälkeen vatsassani alkoi kasvaa pieni ihmisen alku…
Niin täydellistä
Oli aika palata nykyhetkeen. Kääriydyn kylpytakkiin, kiedon hiukseni pyyhkeeseen ja vedän tohvelit jalkaani. Istuutuessani sängylle mieheni viereen, mieleemme nousevat kuitenkin myös lukuisat muut matkamme ympäri maailmaa. Lapland Hotel Tampere synnyttää muistumia mm. illallisista ranskalaisissa huippuravintoloissa ja kokemuksista japanilaisissa designhotelleissa…
No, Oraksen myydyimmät hanat ja peruspytyt muistuttavat kuitenkin siitä, että me olemme nyt Tampereella ja meillä on kolme pientä lasta. Ehkä elämä kakkavaippojen keskellä on vienyt meidät liian pitkäksi aikaa liian kauas aikaisemmasta elämästämme. Mutta nyt kaikki on aivan täydellistä.
Meillä on, paitsi toisemme, myös ihana perhe. Ja muutamassa vuodessa olemme päässeet siihen tilanteeseen, että kukaan tuskin tulisi herättämään meitä viimeistään aamuviideltä loputtomiin jatkuvalla, infernaalisella kiljunnallaan. Kukaan ei todennäköisesti tulisi myöskään valvomaan koko yötä. Eikä kukaan häiritsisi koko muuta hotellia.
Vaikka ympärillä on jälleen ripaus Lapin ihanaa taikaa, olen ensimmäistä kertaa varauksettoman onnellinen siitä, ettei mieheni ole halunnut enää neljättä lasta. Nyt kaikki tuntuu täydelliseltä.
Ja ah, aamiainen kruunaa kokemuksen. Kiitos.
Vahva suositus
Meillä oli huippuhyvä viikonloppu. Ja viime vuonna avattu Lapland Hotel Tampere on ihana. Suosittelen sitä aivan ehdottomasti jokaiselle lapsiperheelle, joka arvostaa muutakin kuin leikkinurkkauksia ja hassuja maskotteja. Ja itse Tampere on täynnä toinen toistaan hienompia retkikohteita, joissa riittäisi kokemista lukuisiksikin päiviksi.
Me toteutimmme tämän matkamme yhteistyössä Visit Tampereen kanssa, mutta kaikki jutussa kertomani pohjautuu omiin, aitoihin kokemuksiimme ja mielipiteisiimme. Suuret kiitokset! Huomenna lisää siitä, mitä kaikkea saimme kokea Koiramäessä…
Tampereen matkastamme voi lukea lisää seuraavista jutuista:
Seikkailu Mauri Kunnaksen satumaailmassa (Tampere, osa 2)
Voiko ihanampaa paikkaa ollakaan? (Tampere, osa 3)
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
4 thoughts on “Mistä syntyy lapsiperheen täydellinen Tampere-matka? (osa 1)”