Mauri Kunnaksen Koiramäki-tarinoiden pohjalta rakennettu satumaailma on täynnä lämmintä tunnelmaa ja idyllisyyttä. Se on paikka, joka huokuu entisajan maalaiselämää ja pieteetillä toteutettua kauneutta. Se houkuttelee aikuisenkin sukeltamaan herttaiseen satuun ja uppoutumaan joulun tunnelmaan.
Pääkohteena Koiramäki
Kuten jo eilen kerroinkin, me vietimme viime viikonlopun Tampereella. Saimme nauttia useista kulttuurielämyksistä, hotellin ihanuudesta ja sukulaisten näkemisestä. Mutta ehkäpä kaikkein odotetuin kohteemme oli Särkänniemessä sijaitseva Koiramäki.
Koiramäessä on vietetty muutamana joulukuun viikonloppuiltapäivänä Koiramäen joulua, ja ohjelma jatkuu joulun jälkeen Koiramäen joululomalla (27.12.2016-8.1.2017). Parin päivän takaisen kokemuksemme perusteella voin ehdottomasti suositella käyntiä tuolla!
Uskomaton Särkänniemi
Aloitimme oman Särkänniemeen tutustumisemme nousemalla Näsinneulan huipulle. Pojat olivat valtavan innoissaan tästä kokemuksesta – siitäkin huolimatta, että sää oli sumuinen eikä alhaalla erottanut kuin muutamia utuisia rakennuksia. (Ihan uskomattoman suurta iloa syntyi jo pelkästään siitä, että hissivalo kulki tornia esittävässä kuvassa ylöspäin samaa tahtia kanssamme…)
Ja yhtä innoissaan he olivat myös viereisessä Akvaariossa näkemistään liskoista, sammakoista ja monista kaloista. Erityisesti sähköankerias ja sen iskujen voimaa kuvaavat salamaniskut tuntuivat tekevän lapsiini suuren vaikutuksen. Ja myönnettäköön, että ainakin alligaattorin sukuiset kääpiökaimaanit olivat itsestänikin ihan mielettömiä.
Osa porukastamme olisi halunnut päästä tutustumaan myös samassa rakennuksessa sijaitsevaan Planetaarioon, mutta tämän kokemuksen jätimme odottamaan seuraavaa kertaa (ja parempaa aikaa).
Ja jos ylihuomenna avattava SuperPark olisi ollut auki jo viikonloppuna, emme ehkä olisi ehtineet koko Koiramäkeen! Ihan uskomattoman monipuolinen paikka tuo Särkänniemi. Siis jopa talvella!
Joulutunnelmaa
Koiramäki oli kuitenkin siis tämänkertainen pääkohteemme, ja pojatkin odottivat erityisesti (paitsi sikoja myös) pipareiden koristelua.
Saimme kulkea kohti Koiramäkeä ja joulun tunnelmaa kauniisti valaistua tietä pitkin. Portilla meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi ja Koiramäen väki lauloi tuttuja joululauluja.
Olimme vierailleet Koiramäen joulussa myös toissa vuonna, mutta kahdella nuorimmaisella lapsellamme ei ollut tästä käynnistä muistikuvia. Nyt syntyi uusia muistoja. Ihania ja mukavia.
Satukaupungin talot olivat kauniita ja maaseudun maisema tunnelmallinen. Kurkistimme ikkunoista ja kävimme tervehtimässä poroja. Paistoimme vaahtokarkkeja ja lapset pääsivät kuin pääsivätkin koristelemaan pipareita.
Näimme elämämme ensimmäistä kertaa villapossun (eikä ainakaan kuopuksemme suostunut uskomaan, ettei kyseessä ollut lammas…). Oli myös poneja ja vuohia, ankkoja ja useita muita eläimiä. (Tallin haju oli kuitenkin herkimmille liikaa, ja jatkoimme suhteellisen pikaisesti matkaamme…)
Tarjolla oli mm. joulukorttien ja -koristeiden askartelua, mutta meidän lapsiamme houkutteli ylivoimaisesti eniten mahdollisuus rakennella Legoilla. Niin tuttua, niin rauhoittavaa.
Näimme myös hauskaa ohjelmaa Tassuteatterin lavalla ja nautimme Kahvila von Guggelböön herkuista. Ja törmäsimme haudankaivajaan! Ja kurkistimme Drakkulan linnaan!
Jostain syystä emme huomanneet napata heti mukaamme Tropin ja Nekun apteekissa jaettavaa joulupolku-karttaa ja siihen liityviä kysymyksiä. Tämäkin olisi toiminut varmasti.
Kiitos Koiramäki, hieno paikka, ehkä kesällä taas nähdään!
Ja nyt on jälleen poikkeuksellisen hyvä syy lukea ihania Koiramäen tarinoita. 🙂
Lue lisää Tampereen matkastamme:
Mistä syntyy lapsiperheen täydellinen Tampere-matka? (osa 1)
Voiko ihanampaa paikkaa ollakaan? (Tampere, osa 3)
Lue juttu Mauri Kunnaksen Joulutarinoista:
Mauri Kunnaksen joulutarinat yksissä kansissa – ja äänikirjana
Matkamme on toteutettu yhteistyössä Visit Tampereen kanssa, mutta kaikki kirjoittamani perustuu omiin, aitoihin kokemuksiimme ja mielipiteisiimme.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
2 thoughts on “Seikkailu Mauri Kunnaksen satumaailmassa (Tampere, osa 2)”