Jos mietit poikkeuksellisen antoisaa viikonlopputekemistä, kannattaa lähteä galleriakierrokselle! Tämä voi olla hyvinkin palkitsevaa myös pienten lasten kanssa – kunhan huomioi muutaman oleellisen seikan…
Meidän viime sunnuntain suunnitelmanamme oli nauttia Turun galleriatarjonnasta ja fiilistellä siinä samalla syysauringossa paistattelevaa kaupunkia. Ja näin me pääpiirteissään teimmekin. Toteutus ei tosin ollut ihan sitä, mitä mielessäni haaveilin…
Omien kokemustemme – niin hyvien kuin huonojen – pohjalta päätin listata tähän juttuun kahdeksan seikkaa, joita kannattaa miettiä suunnitellessaan galleriakierrosta pienten lasten kanssa. Nämä ovat:
1. Kartta
Kartta on takuuvarma hitti. Ainakin meidän lapsillemme.
Kun päätimme tutustua Turun matkallamme kaupungin taidegallerioihin, tutkailin tietysti netissä ennakkoon, minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla. TurkuART-sivustolta löytyy näppärästi pitkä lista kaupungin gallerioita. Ja kaiken huipuksi sieltä löytyy myös kartta! (Kannattaa avata pdf-flyer, jossa on mukana myös sellaisia gallerioita, jotka eivät näy etusivulla.)
Tämä kannattaa ehdottomasti tulostaa lapsille käteen, ja tarjota heille näin lisää seikkailufiilistä. (Toki voi hyödyntää myös sähköistä versioita, mutta meillä ihan konkreettinen paperi tuntuu toimivan huomattavasti paremmin…)
No, itse unohdin pakkauskiireissäni tulostaa kartat, ja näinpä menetimme poikien alkuinnon. Ko. karttoja on toki jaossa myös gallerioissa, mutta liian myöhään voi olla liian myöhään…
2. Kohtuullisuus
Ei kannata ahnehtia. Itse olisin ihan ehdottomasti halunnut kiertää kaikki viisitoista TurkuART-galleriaa ja museota, mutta siinä missä kyseinen lenkki tuntuu aikuisesta täysin kohtuulliselta, se ei välttämättä ole sitä pienelle lapselle. Kolmevuotiaalle (tai yhtä lailla 5- tai 7-vuotiaalle) jo yksi kilometri voi olla aika pitkä kävelymatka…
Kohtuullisuus kannattaa pitää mielessä myös gallerioiden määrässä. Esimerkiksi kolme paikkaa on aivan varmasti riittävästi – niin lapselle kuin usein myös aikuisellekin.
3. Vireystila
Jos toiveissa on se, että lapset kävelevät innoissaan ja energisinä galleriasta toiseen, ei varmaankaan kannata väsyttää heitä ennen taidekierrosta viettämällä koko aamupäivää kylpylässä (tai missään muussakaan vastaavassa paikassa)…
Vaikka Holiday Club Caribian kylpyläosasto oli pojistamme varmaankin koko Turku-reissumme paras paikka, ei sunnuntaiaamun kylpymaraton ehkä ollut loppupäivän kannalta se kaikkein fiksuin valinta…
4. Näyttelyiden sisältö
Gallerioihin on kiva piipahtaa katsomaan, mitä sieltä löytyykään. Useimmat paikat ovat hyvinkin nopeasti katsastettu, ja suhteellisen pikaisella aikataululla voi kiertää montakin näyttelyä. Siis ainakin, jos on liikenteessä yksin.
Sen sijaan, jos seurueeseen lukeutuu pieniä lapsia, on jokainen paikka ainutlaatuinen, uusi ja todennäköisesti myös vieras kokemus ja ärsykkeiden maksimimäärä voi tulla vastaan hyvinkin nopeasti. Näin ollen kannattaa siis aloittaa sieltä, missä uskoo olevan kaikkein kiinnostavin tarjonta.
Kannattanee myös etukäteen miettiä, mikä voisi olla sellaista taidetta, josta lapsetkin innostuvat.
Tässä me onnistuimme. Itselleni oli ehdottoman tärkeää päästä käymään Tuomiokirkon kupeessa sijaitsevassa Makasiini Contemporaryssa. Täällä en ollut vielä koskaan aikaisemmin ehtinyt käydä – vaikka tämä viime syksynä avattu galleria lukeutuukin eittämättä maamme ykköspaikkoihin.
Ja mikä parasta, pojatkin innostuivat jo ennen kun ehdimme edes sisälle. Tommi Toijan jo ikkunasta näkyvä Bad Boy (2016) vetosi heihin suunnattoman paljon.
”Mä haluan katsoa tota!”
”Se pissaa!”
”Onks toi kultaa? Miks se pissaa kultaa?”
”Mennään vielä katsomaan sitä!”
Vaikka paikalla oli sattumoisin myös toisen päänäyttelyn taiteilija, Tiina Elina Nurminen, oli selvää, että Toijan ”pissivä poika” onnistui keräämään pojiltani suurimman huomion. Jos ko. teoksen annetaan olla esillä jatkuvasti, siitä tulee aivan varmasti sellainen hitti, jota lapset haluavat päästä tutkailemaan kerta toisensa jälkeen – vähintään ikkunan takaa!
Meillä lapset ihastuivat myös mm. yksittäisiin Taidelainaamon teoksiin (esim. Mari Metsämäen Verkosto) ja Jan Anderzénin äänetelevään ja välkehtivään kuutioon Vanhalla Raatihuoneella.
Kiinnostavaa on omasta mielestäni myös se, että usein videoteokset vetoavat poikiini erityisen paljon. (Kuten nytkin Iiu Susirajan Näkkileipä Galleria Harmaassa.) Ei siis missään nimessä kannata automaattisesti sivuuttaa videoita!
5. Esteellisyys
Jos teillä on mukana vauvoja tai muita vaunuissa / rattaissa istuvia lapsia, kannattaa tietysti huomioida myös gallerioiden mahdollinen esteellisyys. Moniin paikkoihin pääsee kätevästi suoraan katutasosta, mutta pikaiset piipahdukset toki hankaloituvat, jos rattaita pitää kantaa portaissa, jättää kadulle tms.
Esimerkiksi Turun Vanhalla Suurtorilla on useita gallerioita, joissa pääsee kätevästi käymään yhdellä ovenavauksella. Rattaiden kanssa tämä ei kuitenkaan ole ihan yhtä näppärää…
Ihan vaan varmuuden vuoksi ei rattaita siis kannata ottaa mukaan. (Vaikka rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että itse aloin kyllä jo haaveilla tälläisistä, kun osa seurueestamme väsähti heti ensimmäisen paikan jälkeen…)
6. Mitä ja miten katsoa?
Mitä sitten näyttelyissä kannattaa katsoa? Mitä ne antavat lapsille?
Katsomiseen ei tietenkään ole mitään sääntöjä, mutta koskeahan ei teoksiin yleensä missään nimessä saa! (Tämä kannattaa opettaa lapsille heti alusta alkaen.)
Lapset tekevät usein hyvinkin oivaltavia huomioita ja tietävät itse, mikä heitä kiinnostaa. Keskustelua voi kuitenkin herätellä kyselemällä valitun teoksen edessä vaikkapa: Mitä värejä siinä näkyy? Mistä materiaalista se voisi olla tehty? Miten se on tehty? Minkälaisia tunteita se herättää? Onko teos iloinen/surullinen/vihainen/tms.? Mitä siitä tulee mieleen? Jne?
Paljon lisäpohdittavaa saa myös teosten nimistä ja mahdollisista esittelyteksteistä.
Esimerkiksi Jan Anderzénin persoonalliset mosaiikkiteokset (Siipii Empii / Vanhan Raatihuoneen Galleria) antavat monia mahdollisuuksia herätellä kiinnostusta taidetta (ja tätä kautta mm. ympäristön havainnointia, asioiden kyseenalaistamista ja luovaa tarkkailua) kohtaan.
7. Riittävä aika ja rauhallisuus
Siinä missä itselleni sunnuntaisella taidekierroksellamme toi suurinta iloa mm. Makasiini Contemporaryn huipputaide, tuntuivat pojille olevan vähintään yhtä tärkeitä ne kaikki ”aarteet”, joita he löysivät Turun kaduilta.
Ei siis kannata suunnitella liian tiukkaa aikataulua, vaan jättää reilusti tilaa katukivetysten tutkimiselle, portailla istuskelulle ja kaikelle muulle tällaiselle rennon leppoisalle oleilulle.
Pojista oli aivan mahtavaa, että taskut täyttyivät lukuisista ruostuneista nauloista, vääntyneistä ruuveista ja likaisista metallirinkuloista – ja jopa pienistä kolikoista!
8. Ruoka
Yksi oleellisimpia tekijöitä kaikessa tekemisessä lasten (ja muidenkin!) kanssa on se, ettei kenelläkään ole nälkä. Ainakaan meillä ei nimittäin oikein mistään tule mitään, jos perheemme tietyt henkilöt ovat nälkäisiä (minä mukaanlukien).
Niinpä galleriakierrokselle ei missään nimessä kannata lähteä nälkäisenä. Ja aivan ihanaa on myös yhdistää taideretkeen eväshetki tai ravintolavierailu!
Ja jos päättää gallerioiden lomassa käydä ravintolassa tai kahvilassa, voi olla hyvä idea miettiä paikka jo ennakkoon. (Ainakin itselläni on nimittäin aivan liian monta ikävää kokemusta siitä, ettei sopivaa ruokapaikkaa tunnu löytyvät silloin, kun sitä totisesti jo tarvittaisiin…)
Me saimme Visit Turun kautta loistavan vinkin ravintolasta, jota emme ikinä olisi itse keksineet valita. Tämä paikka on Ravintola Julinia, joka sijaitsee upean, historiallisen rakennuksen neljännessä kerroksessa, osoitteessa Linnankatu 18.
Paikka henkii sellaista rentoa juhlatunnelmaa, johon voisi mainiosti mennä juhlimaan sukulaisten 70-vuotispäiviä. Mutta aivan yhtä mainiosti sinne voi mennä syömään viikonloppubuffetia oman perheen tai ystävien kesken.
Olisin itse todennäköisesti vienyt perheeni syömään johonkin kaupungin uusimpaan trendipaikkaan ja yrittänyt fiilistellä niissä samoissa tunnelmissa, joita koin itse hengaillessani aikoinani hyvinkin paljon Turun ytimessä. On kuitenkin varmaa, ettei tämä olisi toiminut tällaiselle kolmilapsiselle ”suurperheelle” likimainkaan niin hyvin kuin Julinian notkuvat noutopöydät. Ne nimittäin toimivat.
Tarjolla oli valtava valikoima erilaisia salaatteja ja muita alkupaloja, jotka jo itsessään riittivät täyttämään oman vatsani. Lasten kannalta oli kerrassaan erinomaista, että pääruokapöydässä oli valittavana mm. lihapullia, broileria ja lohta – siis juuri sellaisia tavallisen herkullisia kotiruokia, jotka maistuivat meidän nirsoimmallekin pojallemme. Ja sanomattakin on varmaan selvää, että jälkiruokalätyt ja kakut upposivat jokaiseen…
Ihan huippua on myös se, että Juliniasta löytyy erikokoisia kabinetteja, ja mekin saimme mekkaloida omassa pienessä, ihanan intiimissä loosissamme. 🙂 Ja bonuksena sunnuntain ruokailijat saivat kuunnella myös elävää musiikkia. Kannattaa ihan ehdottomasti hyödyntää tämä ravintola, jonka todella kattavan sunnuntaibuffetinkin kolmilapsinen perhe saa syödä yhteensä 40 eurolla!
Kiitos Turku! Olit ihana, kaunis ja antoisa!
Kannattaa käydä kokemassa!
– Johanna
Luethan myös muut juttuni samalta Turku-viikonlopultamme:
- Mikä saa lapsiperheen rakastumaan museoon? Esittelyssä Aboa Vetus & Ars Nova
- 10 syytä valita Holiday Club Caribia – eli lapsiperheen taideloma Turussa
Me saimme nauttia Julinian sunnuntaibuffetin veloituksetta, kiitos Julinia! Ja kiitos myös Visit Turku!
Jutun kuvat ovat Turusta, mutta vinkit sopivat tietysti sovellettaviksi myös muihin kaupunkeihin. 🙂
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
