20-vuotisjuhlavuottaan viettävä Risto Räppääjä -kirjasarja on täydentynyt koko perheen kokkauskirjalla! Sinikka ja Tiina Nopolan kirjoittama sekä Christel Rönnsin kuvittama Risto Räppääjä kauhan varressa (Tammi 2017) sisältää lukuisia reseptejä, riimejä ja mm. ruokatietoa.
Mutta onko kirja hyvä? Mikä on parasta? Mitä puolestaan jää kaipaamaan? Tässä oma listani tämän uutuuskirjan hyvistä ja huonoista puolista.
HYVÄT ENSIN! ELI SEITSEMÄN PLUSSAA
1. Keittokirja
Keittokirjat ovat ihania! On valtavan kiva tutustua uusiin resepteihin ja kokeilla erilaisia ohjeita. Ja hurjan kivaa on se, että tälläkin saralla on tehty myös sellaisia kirjoja, jotka houkuttelevat myös lapsia ruuanlaiton pariin. On siis ollut erinomainen keksintö tehdä Risto Räppääjä -sarjaan myös koko perheen kokkauskirja!
2. Tutut suosikkihahmot
Se, että kirja on Risto Räppääjä -kirja, riittää herättämään ainakin omien lasteni mielenkiinnon aivan välittömästi. Kuten olen jo monta kertaa aikaisemminkin kertonut, tässä punatukkaisessa pojassa on jotain sellaista, joka vetoaa hyvin vahvasti omiinkin poikiini.
Ja onhan se ihan eri asia kokata esimerkiksi Lennartin pehmisperunamuusia kuin ihan vaan tavallista perunasosetta. Tai Kalastaja-Riston lomakeittoa sen sijaan, että tekisi muuten vaan vähän erilaista kalasoppaa… 🙂
3. Merkit
Risto Räppääjä kauhan varressa -kirjan ohjeisiin on liitetty hauskat tunnusmerkit kertomaan, miten helppo ruoka on valmistaa ja miten terveellistä sen on.
Yksi tomaatti tarkoittaa jäätävän helppoa, kaksi tomaattia helppoa ja kolme tomaattia aavistuksen mutkikkaampaa. Kolme porkkanaa sen sijaan kertoo, että kyseessä on megaterveellinen ruoka. Kaksi porkkanaa tarkoittaa hyvin terveellistä ja yksi melko terveellistä. Herkut on merkitty omalla kuppikakku-merkillään. (Tai siis poikien mielestä ko. merkki esittää jätskiä.)
Nämä merkit ovat kivoja ja toimivia, mutta joissain kohdin itseäni tosin hivenen mietityttää se rasvan ja sokerin määrä, jota ”porkkanaruuatkin” ovat saaneet. Esimerkiksi Rauhan rapeisiin rahkalättyihin (superherkullisia!) olisi varmasti voinut laittaa vähän vähemmänkin sokeria…
4. Hyvät ohjeet
Kirjasta löytyy monia oikein hyviä ruokaohjeita – niin varsinaisiin pääruokiin kuin erilaisiin herkkuihinkin. Mukana on ilahduttavan paljon kasvisruokia (eikä yhtään punaista lihaa!) sekä ohjeet niin raakakakkuun kuin mm. vihersmoothieihin.
Meillä leivonnaiset ovat tehneet kauppansa erinomaisesti – kuten arvata saattaa… Mutta esim. kookos ei valitettavasti ole vielä uponnut pojille sen paremmin Nellin porkkana-kookoskeiton kuin kirpakan kookosherkunkaan muodossa…
5. Räpit
Ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on – Risto Räppääjälle ominaiseen tapaan – myös pieniä räppejä ja veikeää riimittelyä.
”Kun syöt vähän hummusta, lähtee ääntä rummusta!”
”Jos sä tarviit apua niin ahmi kuule papua!”
”Raakaruoka on mun frendi, siinä vasta hauska trendi.”
6. Muut tekstit
Kirjassa on myös pieniä tarinoita sekä faktatietoa esim. sienistä, jokamiehenoikeuksista ja villikasveista. Lisäksi kirjan lopusta löytyy hauska tietovisa sekä räppimuotoon kirjoitettu Riston johdatus täydellisiin pöytätapoihin.
7. Värikäs kuvitus
Tämän kokkauskirjan sivut täyttyvät Christel Rönnsin värikkäästä kuvituksesta, ja kuvien joukosta voi bongailla monia sellaisiakin välähdyksiä, jotka ovat jo tuttuja muista Risto Räppääjä -kirjoista.
JA SITTEN HUONOT. ELI KAKSI MIINUSTA
1. Ruokakuvien puute
Vaikka kirjan kuvitus onkin iloisen vetoava, siitä puuttuu se kaikkein oleellisin: ruokakuvat. Henkilökohtaisesti rakastan selailla kauniita ruokakirjoja, fiilistellä ihania kuvia ja hakea upeista teoksista inspiraatiota omiin illallisiimme tai juhlatarjoiluihimme.
Ymmärrän tietysti, että tämän Risto Räppääjän kokkauskirjan funktio on vähän erilainen kuin visuaalisuuteen panostavien ns. aikuisten keittokirjojen. Tämän kirjan taustalla ovat suositut lastenkirjailijat, eivät maailmanluokan ammattikokit. Genre on eri.
Laadukkaiden ruokakuvien stailaaminen, ottaminen ja käsittely on myös aivan oma lajinsa, eikä tässä tapauksessa varmastikaan ole ollut budjettia tällaiseen. Mutta silti kaipaan näitä kuvia. Edes piirrettyinä! Ja mikä tärkeintä: lapseni kaipaavat näitä!
Kaikkein innokkain pikkukokeistani on viisivuotiaani, joka ei vielä pysty lukemaan reseptien nimiä saatikka tarvittavia ainesosia. Hän on selaillut ja tutkinut tätäkin kirjaa monta hetkeä myös ihan itsekseen ja koittanut päätellä kirjan kuvien ja helppous- ja terveellisyysmerkkien kautta, mitä milläkin sivulla mahtaa olla tarjolla – ja mitä hän haluaisi meidän yhdessä valmistavan.
Voi, kunpa hän voisi nähdä kyseessä olevat ruuat kuvina! (On nimittäin aika vaikea päätellä pelkästä Alpo-kissan kuvasta, että kyseessä on Alpo-kissan naukuva katkarapupasta – ja toisella sivulla puolestaan Kisun lempitiramisu… Tai osaisiko joku muu arvata, että kaksi tyttöä keinussa tarkoittaa Viileän Venlan vuohenjuustosalaattia…? Tai täytekakkua syövät isä ja poika Sylvesterin voimatattaripuuroa?)
Jos KAIKKIEN reseptien yhteydessä olisi edes summittainen kuva kyseisestä ruuasta, saisi lapsikin tästä kivasta kirjasta vielä valtavan paljon enemmän irti!
2. Sekavuus
Toinen itseäni hitusen häiritsevä tekijä on se, ettei kirjassa ole mitään selkeää jaottelua tai erillisiä lukuja. Kirjaa olisi paljon helpompi käsitellä, jos sen ohjeet olisi ryhmitelty selkeisiin kategorioihin tms. Vaikka sieniohjeet ovat nytkin yhdessä kohdassa ja lopussa on paljon herkkuja jne., on kokonaisuus hyvinkin rönsyilevä…
Mutta siis kaiken kaikkiaan Risto Räppääjä kauhan varressa on oikein oivallinen kirja, josta aivan varmasti moni pieni kokinalku ja/tai Risto-fani ilahtuu suuresti!
– Johanna
Kaupallinen yhteistyö: Tammi
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
Fetamuffinsseista tulee aika tujuja tosiaan, jos ohjeen mukaan tekee (2,5 DESIÄ leivinjauhetta) 😀
Ai kauheeta!! Pitää näköjään olla itsekin tarkkana! 🙂