Oi, oi, oi, miten hieno esitys Kansallisteatterin Tippukivitapaus onkaan! Esitys sai ensi-iltansa – ja samalla kantaesityksensä – Kansallisteatterin suurella näyttämöllä eilen 22.11.2017. Me kävimme kuitenkin ottamassa varaslähdön kyseiseen koko perheen musikaaliin jo lauantaisessa ennakkonäytöksessä – ja tämä oli ihan valtavan upea kokemus!
Lastenteatteria maamme upeimmalla näyttämöllä
Ihan joka syksy ei maamme arvostetuimman, perinteikkäimmän ja upeimman teatteritalon päänäyttämölle nostetakaan lastenesitystä. (Vaikka omasta mielestäni tämä tietysti voitaisiin tehdä, on edellisestä kerrasta jo yli kahdeksan vuotta…)
Tippukivitapaus on koko oman 7-vuotisen äitiyshistoriani ensimmäinen ensi-ilta, joka on mahdollista nähdä lasten kanssa Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä. Ja tätä tilaisuutta en missään nimessä halunnut jättää käyttämättä! Ja vaikka esityksen suositusikä on vähintään 5 vuotta, en mitenkään malttanut olla ottamatta omaa 3-vuotiastammekin mukaan. Kyseessä oli tapaus, jonka halusin jakaa koko perheemme kesken.
Jo astuessamme Helsingin Rautatientorin laidalla sijaitsevaan teatteritaloon pääsimme koko viisihenkisen perheemme voimin aistimaan 100-vuotiaan Suomen kulttuurihistoriaa, näkemään tunnettujen hahmojen patsaita, punaisena hohtavaa samettia, upeita kattomaalauksia ja toinen toistaan näyttävämpää krumeluuria.
Paikkamme löytyivät parvelta, josta eteemme avautui koko huikea teatterisali. Vaikka yleensä suosin permantopaikkoja, osoittautuivat 1. parven nelosrivin paikat tällä kertaa ihan huippuhyviksi. Sieltä pystyi nimittäin näkemään erinomaisesti myös katonrajassa tapahtuvan taiteilun…
Lapsiystävällinen lähtökohta
Kansallisteatterissa todellakin osataan tehdä esityksiä myös lapsille. Kun Tippukivitapaus alkoi, valot pysyivät kirkkaina. Olen ennenkin kiittänyt ko. teatteria siitä, etteivät he pelottele lapsia pimeydellä heti esityksen ensi metreillä. On loistavaa, että kokemattomienkin teatterivieraiden annetaan uppoutua sadun taikaan askel kerrallaan. Mutta on myös hienoa, että valot lopulta pikkuhiljaa pimenevät.
(Uppoutuminen esitykseen onnistuu nimittäin paljon helpommin katsomon hämäryydessä kuin kirkkaassa valossa. Havahduin itse siihen, että ehdin Tippukivi-katsomossa elämäni ensimmäisen kerran jo toivoa pimeyttä ennen sen saapumista…)
Yhdistelmä nykyaikaista upeutta
Vaikka Kansallisteatterin kulissit henkivät historiaa, elää itse esitys vahvasti nykyajassa. Se on ajankohtaista taidetta juuri tämän hetken lapsille.
Tippukivitapauksessa yhdistyvät Laura Ruohosen sanailoittelu, Anna-Mari Kähärän musiikki ja mm. Erika Kallasmaan hykerryttävät hahmot. Lavalla nähdään maamme parhaita näyttelijöitä ja läpi esityksen kulkevaa livemusiikkia.
On upea lavastus. On hienot puvut. On hauskoja kohtauksia. On mahtavaa musiikkia. On näyttäviä koreografioita. On iloa. On jännitystä. On tunteita.
Tippukivitapaus ei ole klassista vanhan ajan teatteria, jossa esitetään selkeä, yksinkertaisesti etenevä tarina. Sen sijaan se on tämän päivän parhaimmistoa, jossa katsoja houkutellaan seikkailuun monien yksittäisten elementtien kautta. Tottahan toki Tippukivitapauksessakin on kertomus, mutta siinä on myös valtavan paljon muuta…
Laura Ruohosen käsikirjoittama ja ohjaama Tippukivitapaus jatkaa palkittujen Yökyöpelit– ja Allakka pullakka -runokuvakirjojen ja tv-sarjan anarkistista nonsense-henkeä.
Lavalla nähdään seikkaileva soijapapu (Vuokko Hovatan esittämä Seija Soija), ensimmäisen agenttitehtävänsä saava Mahtimummeli Päätäi Väätäinen (Seela Sella), aristeleva Hujoppi (Jani Karvinen), hurja Raakalainen Karmu Gurmee (Markku Haussila), Diktaattori Diktaatta (Sari Puumalainen) sekä lukuisia muita hulvattomia hahmoja.
Esitys pursuilee kekseliäitä ideoita ja taidokasta toteutusta. Saamme nähdä mm. Maailman vanhimman Pizzan (Markku Haussila) ja huvittavan omakohtaisen Nirson Ipanan (Pihla Maalismaa).
Ja Martti Suosalon esiintyminen digitaalisesti Agrenttinero Naruna on loistavaa!
Visuaalisesti itseeni tekee mieleenpainuvimman vaikutuksen upea suokohtaus, jossa nähdään mm. Markku Maalismaan esittämä Rämeämmä.
Mutta miltä tuntuu mennä piiloon, kun joku etsii…? Tai se, kun katoaakin ihan oikeasti…?
Maailman paras lahja
Lapsemme istuvat herkeämättä paikallaan koko parituntisen esityksen. He nauttivat. He ihailevat. He eläytyvät. Jopa alle 4-vuotiaamme on silmin nähden iloinen päästyään kokemaan tämän elämyksen.
Jos emme olisi tätä nyt jo kokeneet, ostaisin aivan varmasti lasteni joululahjapakettiin Tippukivitapaus-liput ja käärisin mukaan juuri ilmestyneen Tippukivitapaus-CD:n sekä keväällä julkaistun Tippukivitapaus-runokuvakirjan. Parempaa lahjaa tuskin voisi olla!
Kiitos Kansallisteatteri, että olette tehneet tämän näytelmän! Ja kiitos, että teitte sen nimenomaan Suurelle näyttämölle!
– Johanna
Voit lukea esityksestä lisää osoitteesta www.kansallisteatteri.fi/esitykset/tippukivitapaus/.
Kuvat: Tanja Ahola
Lippumme on saatu Kansallisteatterilta.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
Olipas kiva lukea teidän kokemuksista! Ostin tänään nimittäin liput esitykseen enkä malta odottaa sitä. Meidän tytöt osaavat Allakka Pullakan/Yökyöpelit ulkoa, konsertissa ollemme olleet kahdesti. Ihan mahtavaa päästä näkemään Tippukivitapaus, odotukset ovat korkealla 🙂
Oi, onpa ihana kuulla! Toivottavasti tykkäätte! 🙂
Rämeämmä ei ollut Markku Haussila vaan Markku Maalismaa 😉
Kiitos Sami!! Meni Markut epähuomioissa sekaisin… 😉 Korjasin nimen oikein!
Minkäsikäisille tuo sopisi? Onko 10-vuotiaalle liian lapsellinen?
Hei Nelliina, uskoisin, että sopii 10-vuotiaallekin vielä oikein hyvin! Katsomossa ainakin näkyi paljon juuri sen ikäisiä lapsia. 🙂 (Ja meidän 3-vuotias oli siis ehdottomasti koko yleisön nuorin…)
Olen ostanut liput ja kirjan lahjaksi ystäväperheen 6-vuotiaalle tytölle. Odotukset ovat korkealla, kun luin Hesarin 5 tähden arvion ja kuulin, että lahjan saaja on jo aiemmin hinkunut vanhemmiltaan näitä lippuja. 😀 Harmi, että tajusin cd:n näin myöhään. Lahja on jo paketissa, mutta Kansallisteatterin lippumyymälään, joka on ilmeisesti ainoa paikka, josta cd:tä voi ostaa, ehdin vasta ensi vuoden puolella. Lisäksi alkoi epäilyttää istumapaikat permannon takaosassa. Näemmekö sieltä sittenkään kaikkea, jos katonrajassakin taiteillaan. Kenties cd:n voisi ostaa teatterissa käydessämme sitten ”jälkilahjana” kotiinviemisiksi. 🙂
Oi ihanaa, tämä on kyllä ihan huippuhyvä lahja! Ilman CD-levyäkin! (Ko. levyä tosiaan taidetaan myydä vain Kansallisteatterilla…) Ja uskon teidän näkevän oikein hyvin myös permannon takaosasta. 🙂 (Ei siellä ihan ylhäällä edes kovin paljoa tapahdu…)
Minä, 65 v sekä lapsen lapseni 5 v, 9 v, 11 v, emme pitäneet esityksestä. Se oli pitkästyttävä. Näyttelijävalinnat olivat vääriä. Miksi lasten näytelmissä vanhat ihmiset esittävät lapsia? Olisin toivonut nuoria näyttämölle. Näytelmä oli kerta kaikkiaan huono!
Voih, onpa harmi, ettette pitäneet esityksestä! Kaikki eivät tietenkään tykkää samoista jutuista, mutta omasta mielestämme Tippukivitapaus tosiaan oli ehkä kaikkien aikojen paras näkemämme esitys.
Itse arvostin juurikin sitä, ettei koko esitys ollut täynnä nopeita juonenkäänteitä tms., vaan siinä annettiin tilaa nauttia rauhassa myös mm. musiikista ja visuaalisuudesta.
Sille, että aikuiset esittävät lapsia, on varmasti monia syitä. Kokeneiden ammattinäyttelijöiden kautta rooleihin saadaan esimerkiksi enemmän syvyyttä, ja aivan oma juttunsa olisi mm. se, että oikeat lapset harjoittelisivat ja esittäisivät näytelmää päivästä, illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen… Omasta mielestäni erityisesti Vuokko Hovatan ääni ja olemus on aivan täydellinen lapsiroolien esittämiseen!
Ihanaa uutta vuotta teille! Toivottavasti seuraava teatterikokemuksenne on onnistuneempi! – Johanna