Kiinnostaisiko tutustuttaa lapset huipputaiteeseen? Viedä heidät katsomaan Ateneumin aarteita ja Kiasman kiehtovia teoksia? Nauttia sivistävästästä sunnuntaipäivästä Sinebrychoffin taidemuseossa? Tuoda korkeakulttuuri lasten ulottuville jo ihan pienenä?

Tuntuuko kuitenkin samalla siltä, että uhmaikäisen taaperon tai kiljuvan vauvan vieminen taidemuseoon ei ole kaikkein houkuttelevin idea? Tai kenties on niin paljon muutakin tekemistä, ettei mitenkään voi joka viikko viedä koko perhettä kultivoituneille taidekierroksille?

Ei hätää! Nyt on tarjolla aivan loistava vaihtoehto niihin hetkiin, kun ns. oikean näyttelykokemuksen saaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä: Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon kaikki kokoelmateokset ovat nähtävillä verkossa!

 

Kansallisgalleria / Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla

Albert Edelfelt: Leikkiviä poikia rannalla (1884), Ateneum, kuva: Kansallisgalleria / Hannu Aaltonen

Taidemuseoonko?

Itse rakastan taidetta ja haluan lastenikin oppivan nauttimaan siitä. Heidän haastavina vauva-aikoinaan vierähti kuitenkin useampi vuosi lähes totaalisessa taide(kin)pimennossa.

Ennen ensimmäisen vauvani syntymää olin kuvitellut käyväni hänen kanssaan galleriakierroksilla ja nauttivani työnteon lomassa lattea keskustan trendikahviloissa… Tämä ei totisestikaan toteutunut. Vauvani kiljui taukoamatta. Jokaviikkoiset retkemme suuntautuivat lääkäriasemalle ja idealistiset haavekuvani vaihtuivat hyvin nopeasti syväksi toiveeksi edes pienestä hetkestä unta…

Tuolloin ei olisi tullut mieleenikään viedä lastani taidemuseoihin. (Tosin tuolloin tuskin pystyin avaamaan edes nettiä…) Tilanne onneksi alkoi pikkuhiljaa hieman helpottaa, ja kahden lapseni kanssa uskaltauduin jo lähi-EMMAan. Mutta kun seuranani oli pian jopa kolme alle neljävuotiasta, eivät taidenäyttelyt edelleenkään kuuluneet ihan jokaviikkoiseen ohjelmaamme.

Taide kuitenkin näytti kiinnostavan myös jälkikasvuani, ja me selailimme kotisohvalla taidekirjoja sekä taiteilimme itse – mahdollisuuksiemme rajoissa.

Nyt vauvavuodet ovat takana ja aidot taidenäyttelykokemukset ovat päässeet osaksi elämäämme. Tästä huolimatta Kansallisgallerian (eli Ateneumin, Kiasman ja Sinebrychoffin taidemuseon) uusi verkkopalvelu on ihan mieletön lisämahdollisuus tutustua taiteeseen – ilman mitään lähtemiskynnystä.

 

Kansallisgalleria / Robert Lucander: Hang on

Robert Lucander: Hang on (2001), Kiasma, kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Taidetta kotisohvalla

En missään nimessä yritä väittää, että taiteen katsominen virtuaalisesti olisi sama asia kuin livenä. Ei tietenkään ole. Mutta verkkotaide antaa ihanan mahdollisuuden olla kosketuksissa taidemaailmaan, jos taidekokemus muuten jäisi kokonaan väliin – tai silloin tällöin vaihteluna. Se myös mahdollistaa taiteen katsomisen ja taidehistorian opettelun leppoisasti kotisohvalla.

Kansallisgallerian verkkosivuilla on nähtävillä yli 36 000 teosta yli 4 000 taiteilijalta. Teoksia tietoineen voi etsiä tästä virtuaaligalleriasta mm. nimen, taiteenalan ja vuosikymmenen mukaan.

Kyse ei ole tämän hetken näyttelytöiden esittelystä, vaan kaikista vuosikymmenten aikana hankituista kokoelmateoksista. Vanhimmat teokset ovat 1400-luvulta, ja mm. hankintavuodetkin on luetteloitu palveluun.

 

Kansallisgalleria / Harro Koskinen: Sikavaakuna

Harro Koskinen: Sikavaakuna (1969), Kiasma, kuva: Kansallisgalleria / Jaakko Holm

Hauskaa taideleikkiä iPadilla

Me otimme näihin kokoelmateoksiin ensikosketuksemme eilen illalla yhdessä poikieni (2, 4 ja 6 v.) kanssa. Kokemus oli vähän niin kuin hauskaa iPad-pelaamista. Heti etusivulla tuolloin näkynyt Robert Lucanderin Hang on (2001) sai poikani naureskelemaan vihreää ihoa. Harro Koskisen Sikavaakuna (1969) puolestaan herätti keskustelua siitä, mikä eläin kuvassa oikein on – ja mikä siinä pitäisi olla.

Tutkailimme, millaista taidetta löytyy eri taiteilijoilta ja eri teostyypeistä. Innostuimme myös katsomaan, löytyisikö kokoelmista teoksia sellaisilta taiteilijoilta, joiden töitä on myös oman kotimme seinillä.

Kaikkein hauskin vaihe tuli, kun aloimme etsiä teoksia eri hakusanoilla. Katsoimme, millaisia teoksia löytyy perheemme nimillä ja tutkimme mm. erilaisia omakuvia. Tutustuimme siihen, miten eri taiteilijat ovat tulkinneet esimerkiksi talvea ja lunta.

Pojat valitsivat vuorollaan hakusanoja, ja mm. Peppi Pitkätossu -sanalla löysimme Noora Schroderuksen seteliteoksia, jotka olivat tuttuja viime kesän Mäntän retkeltämme.

Tämä taideleikkimme päättyi iltapala-aikaan ja viimeiseen hakuun sanalla ’iltapala’. Tutkimme ainoaa löytynyttä taideteosta, Helmi Kuusen Iltapalaa (1958). Mitä kuvan henkilö syö? Entä juo? Onkohan hän jo tosi väsynyt? Mitä hän on tehnyt ennen iltapalaansa? Mitä kello mahtaa jo olla? Minkälainen sänky hänellä on?

Pojat innostuivat rakentamaan kuvan ympärille mitä mielikuvituksellisempia tarinoita, ja itse päätin, että tulemme aivan varmasti jatkamaan Kansallisgalleriaan tutustumistamme vielä monen monta kertaa. Voi että, mitä mahdollisuuksia se tarjoaakaan!

 

Kansallisgalleria / Noora Schroderus: Setelisarja

Noora Schroderus: Setelisarja: Selma Lagerlöf (2014-2015), Kiasma, kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen

Taustalla Kuvaston ja Kansallisgallerian sopimus

Innostuin itse tästä virtuaaligalleriasta Kuvaston tarjoaman blogiyhteistyömahdollisuuden kautta. Tämän ainutlaatuisen verkkogallerian on mahdollistanut Kansallisgallerian ja tekijänoikeusjärjestö Kuvasto ry:n vuonna 2014 solmima Kansallisgalleria-sopimus. Sopimuksella mahdollistettiin se, että Kansallisgalleria voi esittää verkkosivustoillaan myös sellaisia kokoelmateoksia, joiden tekijänoikeudellinen suoja-aika on edelleen voimassa ja joiden tekijät saavat tästä käytöstä korvauksen.

Kyseessä on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen sopimus, ja sen piiriin kuuluu yli 900 kotimaista taiteilijaa. Sopimus edellyttää, että sopimusosapuolet edistävät hyviä, tekijöitä kunnioittavia käytäntöjä verkossa.

Tähän liittyen Kuvasto on lanseerannut viime viikolla Reilu blogi -kampanjan, jonka tavoitteena on lisätä tekijänoikeuden tuntemusta sekä edistää tekijöitä kunnioittavia, hyviä kuvankäyttötapoja nettimaailmassa. Kampanjan verkkosivuille on listattu asioita, jotka jokaisen tulisi ottaa huomioon julkaistessaan kuvia tai muuta toisten tekemää materiaalia blogissa tai eri some-kanavissa. Sain itse kunnian olla osaltani mukana kehittämässä näitä ohjeita, kiitos.

Kampanjan sivuilta jokainen bloggaaja voi käydä lataamassa omalle sivulleen Reilu blogi -tunnisteen, joka osoittaa, että ko. bloggaaja arvostaa tekijöitä ja heidän oikeuksiaan.

Käykäähän tutustumassa – niin Reilu blogi -kampanjaan kuin virtuaaliseen Kansallisgalleriaankin!

 

Kansallisgalleria / Helmi Kuusi: Iltapala

Helmi Kuusi: Iltapala (1958), Ateneum, kuva: Kansallisgalleria / Nina Pätilä

 

 

Reilu blogi -kampanja löytyy osoitteesta www.reilublogi.fi.

Kansallisgallerian virtuaaligalleria löytyy osoitteesta kokoelmat.fng.fi/app.

 

Olen saanut Kuvastolta luvan julkaista blogissani myös suoja-ajan piirissä olevia Kansallisgalleria-kuvia vastineeksi yhteistyöstä Kuvasto ry:n kanssa.

Reilu blogi

 

Seuraathan Taidekotia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä!

 

Written by taidekoti

4 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *