Alku näyttää erittäin lupaavalta. Lavalla ei ehditä tehdä montaakaan liikettä, ennen kuin yleisö jo nauraa herkeämättä. Päiväkotiryhmistä täyttynyt katsomo raikaa riemua. Sadun, teatterin ja tanssin ilo on ilmiselvää.
Myös me olemme astuneet 4-vuotiaan kuopukseni kanssa sisään harmaan, 70-lukulaisen toimitalon alakertaan. Olemme sukeltaneet karujen seinien takana aukeavaan, ihastuttavaan elämysmaahan: vantaalaiseen Tanssiteatteri Raatikkoon. Alkamassa on viitisenkymmentä minuuttia kestävä Unikon satuja -esitys.
Kunnianosoitus Marjatta Kurenniemelle
Kyseessä on Marjatta Kurenniemen 100-vuotisjuhlan kunniaksi toteutettu tanssisatu. Esityksen käsikirjoitus seurailee Kurenniemen reilut 70 vuotta sitten kirjoittamaa Unikon satuja -tarinaa ja ammentaa paloja myös WSOY:n uudesta Toivoisin että asuisin kuussa -juhlakirjasta. Käsikirjoitus on Pirjo Toikan, koreografia ja ohjaus Marja Korholan.
Nukku-Matin pikkusisko, Unikko, vie nahistelevat sisarukset unten maille. Hän kuljettaa heidät Hyvien Unien Maahan ja hersyviin seikkailuihin. Kotipihan porkkanavauvat odottelevat pomimista ja sipulimummot suunnittelevat soppaan pääsyä. On karamelleja ja jäätelökakkua. Mutta myös pimeä Pahojen Unien Maa…
Elisa Salo, Pilvi Kuronen ja Niko Arola tanssivat klasikkosatuja lasten sydämiin. Porkkanoiden varpaat hauskuuttavat, rikkaruohon viehkeys kutkuttaa ja Kurosen sipulimummo saa yleisön repeämään. Nalle ja nukkekin ovat mitä loistavimmat!
Ennakko-odotukset vs. todellisuus
Esityksen ennakkomainonnassa on käytetty Christel Rönnsin herttaisen veikeää kuvitusta. Nämä kuvat ja ylipäätään ajatus Kurenniemen runoista saivat itseni kuvittelemaan Unikon satujen olevan sellainen lempeä esitys, joka olisi omiaan nimenomaan pienoisille päiväkotilapsille.
Mutta, kun näyttämölle läväytetään heti alkumetreillä ensimmäinen videoprojisointi, toivon, että (esi)koulussa olevat lapsenikin olisivat mukanamme. Että 6- ja 8-vuotiaanikin pääsisivät kokemaan tämän elämyksen!
(Minähän siis rakastan sitä, että tanssia rinnastetaan videoon. Esimerkiksi Raatikon Supersankareissa tämä oli tehty loistavasti. Ja voi että, miten silmäni ovatkaan nauttineet siitä kauneudesta, jota olen nähnyt mm. Tanssiteatteri Hurjaruuthin lavalla…)
Pelimaailman sykettä ja kiihkeää taustarytmiä
Olen siis enemmän kuin innoissani siitä ajatuksesta, että iki-ihana Unikon satujakin on tuotu tähän päivään hyödyntämällä nykyaikaista tekniikkaa. Mutta voi, kunpa voisin hehkuttaa myös toteutusta…
Voi, miksi pienille lapsille tehdyn esityksen täytyy täyttyä liki taukoamattomasta jytkeestä ja sykkivästä pelimaailmakuvastosta? Miksei katsojille annetta edes hitusen enemmän rauhaa ja hengähdystä? Miksi toiston pitää jatkua tuskaisen pitkään? Miksei seinälle heijasteta vaihteeksi vaikka väriä ja valoa, iloa ja lasten omaa maailmaa? Ei kai kaiken tarvitsisi olla niin tummaa, hämyistä ja aikuismaista – vaikka kyse onkin unimaailmasta ja historiallisesta kunnianosoituksesta…?
Ajoittain videoprojisoinnit toki toimivat upeasti. On erittäin vaikuttavaa nähdä suurten varjojen kasvavan heijastetun kuvan päälle. On hienoa ja kaunista. Ja samalla sopivan jännittävää.
On myös oivaltavaa heijastaa kuvia näyttämön edessäkin olevaan harsoon. Mutta silti kaipaan lisää kirkkautta. Ja ennenkaikkea rauhallisuutta. Enkä mitenkään voi olla pohtimatta perusteita juuri näiden kuvien ja videoiden valinnalle…
Hieno kokonaisuus
Mutta älä suinkaan ymmärrä väärin! Projisointiharmistuksestani huolimatta Raatikon Unikon satuja on hieno ja kekseliäs. Siinä on kauniita kohtauksia ja hyvä sanoma. Se ottaa yleisönsä mukaan juuri sopivalla tavalla. Se saa katsojat nauramaan ja eläytymään. Siinä on mukana paljon Kurenniemen alkuperäistä satua. Se tarjoaa monipuolisen kulttuurielämyksen – niin pienille kuin isommillekin.
– Johanna
Unikon satuja / Tanssiteatteri Raatikko (Viertolankuja 4, Vantaa) 18.9.-1.11.2018 (Ensi-ilta 15.9.2018)
Liput 13 €, kesto n. 50 min., ikäsuositus yli 3-vuotiaat
Pääkaupunkiseudulla lipun hintaan sisältyy edestakainen bussikuljetus vähintään 10 lapsen ryhmille!!
Lisätietoja: www.raatikko.fi/ohjelma/unikon-satuja/
Kuvat: Matti Rajala / Tanssiteatteri Raatikko
Omat lippumme on saatu ilmaiseksi.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!