Muistatko, kun kirjoitin reilu vuosi sitten jutun Marjo Nygårdin Kaikessa on itua -kirjasta? Kerroin jo tuolloin, miten lapsemme ovat innokkaita puutarhureita ja miten meillä on koitettu viljellä niin kukkia kuin hyötykasvejakin. Viime vuonna satomme jäi kuitenkin oman laiskuuteni jalkoihin, eikä pihallemme totisestikaan kasvanut sen paremmin kukkamerta kuin yrttitarhaakaan. (Tai no, kyllähän voikukat ovat vähän niinkuin molempia… 😉 )
Mutta nyt meillä on otettu entistä innokkaampi revanssi! Ja lopputulosta odotellaan suurella mielenkiinnolla… 🙂
Olisi varmasti hyvinkin fiksua perehtyä huolella kasvien saloihin ja tarpeisiin. Ja tottakai onnistuneen lopputuloksen todennäköisyys kasvaisi, jos opiskelisi edes hitusen puutarhanhoidon perusteita.
Itse päätin kuitenkin lähteä tälläkin kertaa kokeilemaan onneamme liki kylmiltään. Mutta jotta kaikki ei menisi IHAN mönkään, otin kuitenkin huomioon muutaman lukemani / kuulemani / itse testaamani vinkin. Ja sen jälkeen, kun siemenet olivat jo mullassa, bongasin Facebookissa World of TREn ja Kekkilän kaikille avoimen, ilmaisen asiakasillan – ja tästä ihanasta & superherkullisesta tilaisuudesta sain eilen vielä monta hyvää lisävinkkiä. Tässä kooste näistä kaikista!
1. Lapsen oma maatilkku
Tänä vuonna päätin noudattaa mm. Puutarhapuuhia lasten kanssa -kirjassa annettua vinkkiä, jossa kehotetaan antamaan lapselle oma maatilkku. Nyt siis kukin pojistamme sai käyttöönsä ikioman viljelylaatikon. (Aikaisempina vuosina nämä laatikkomme ovat sisältäneet (rikkaruohojen ohella) mm. mansikkaa, kesäkurpitsaa ja yrttejä.)
2. Lapsen omat siemenvalinnat
Nyt lapset saivat itse myös valita omiin laatikoihinsa siemenet ja/tai taimet. Tässä ei nyt (vastoin hyviä oppeja) otettu huomioon sitä, mitkä kasvit viihtyvät vierekkäin tai sitä, millaiset olot kullekin kasville olisivat ihanteelliset. Pääpaino oli siinä, mikä kuulostaa hyvältä ja mitkä saattaisivat kasvaa helpostikin. Saa nähdä, miten käy… 🙂 (Hernekokeiluun saimme innostuksen nähdessämme lasten isomummin liottavan viljelyherneitä mökillä parisen viikkoa sitten.)
3. Lapsen omat nimikyltit
Jotta viljelyprojekti tosiaan olisi lasten juttu, saivat he myös taiteilla omille kasveilleen nimikyltit. Ostin viime viikonloppuna Plantagenista yksinkertaisia puutikkuja (10 kpl maksoi 3,99 €) ja lapset saivat kirjoittaa näihin omat tekstinsä vedenkestävillä tusseilla.
(Alkuksi tikkujen päät myös maalattiin valkoisella akryylimaalilla. Ajatuksena oli, että tekstit erottuisivat selvemmin, mutta loippujen lopuksi tämän vaiheen ainut funktio taisi olla se, että lapset saivat tuntea tikkujensa olevan mahdollisimman merkityksellisiä. )
4. Lapsen omat välineet
Mainitsemassani Puutarhapuuhia-kirjassa kehotetaan hankkimaan lapselle myös omat viljelyvälineet (mm. istutslapio, möyhennin, harava, kuokka, kastelukannu…). Meillä pojat saivat nyt kuitenkin tyytyä vanhaan kastelukannuun ja äidin käsiin.
Sen sijaan erityisesti rikkaruohojen kitkemistä varten kakki lapset saivat viikonlopun rautakauppareissulta mukaansa omat puutarhahanskat! 🙂
5. Hyvät kasvuolosuhteet
Ymmärrän toki, että on typerää latistaa lasten puutarhainnostus tarjoamalla heidän kasveilleen surkeat olosuhteet ja liki mahdoton kasvuympäristö. Tämän johdosta yritimme panostaa hommaan edes hieman.
Viljelylaatikot sijaitsevat oikein aurinkoisessa paikassa talon seinustalla. (Niiden pohjalle on myös oikeaoppisesti asetettu aikoinaan viljelyharso.) Laatikoista poistettiin kaikki rikkaruohot ja maata jopa vähän möyhennettiin. Päälle laitettiin myös ihan uutta, luomulaatuista puutarhamultaa. Ja kastelustakin on nyt nämä muutamat päivät huolehdittu varmaankin oikein sopivasti.
Sen sijaan en ollut ennen eilistä TREn ja Kekkilän tilaisuutta ymmärtänyt, että ihan jokainen kasvi tarvitsee myös lannoitetta ravinnokseen. Myös siis yrtit. Niinpä seuraavaksi on suunnattava kauppaan ja ostettava pikimmiten esimerkiksi Kekkilän luonnonmukaista lannoitetta, joka sopii niin kukille kuin syötävillekin kasveille. Ja tätä ravintoa on Kekkilän puutarha-asiantuntija Mari Kaartokallion ohjeiden mukaisesti tarjoiltava kasveille kasteluveden seassa kerran viikossa.
6. Linnunpelätin
Aikaisempina kesinä muutamat kypsyneet mansikkamme ovat joutuneet pääsääntöisesti rastaiden ruuaksi. Jotta taas tänä vuonna ei kävisi samoin, on tekemislistallamme nyt linnunpelätin (tai ainakin välkehtivien cd-levyjen asentaminen viljelysten yläpuolelle).
7. Myös parvekeruukkuihin
Varmistaakseemme edes jonkinlaisen sadon, istutimme muutamia juttuja myös lasitetulle parvekkeellemme. Tänne eivät linnut pääse, ja on suoranainen ihme, jos valmiista kirsikkatomaattitaimestamme ei tule yhtään ainutta kypsää hedelmää!
Ennen eilistä parvekeviljelytilaisuutta olin pitänyt parveketta jotenkin takuuvarmana ja ihanteellisena kasvihuoneena, mutta puutarha-asiantuntija sai minut ymmärtämään, ettei kaikki olekaan ihan niin itsestäänselvää.
Mari Kaartokallio antoi monta hyvää vinkkiä, joiden avulla parvekeviljely kuitenkin onnistuu loistavasti.
A.) Näistä ensimmäinen on se, että ruukkujen pitää olla tarpeeksi isot. (Ja pohjassa pitää tietysti olla reikä tai vähintäänkin ruukun pohjalla pitää olla riittävästi soraa.)
B.) Toinen on se, että lasitettua parveketta pitää tuulettaa ja tarjota näin kasveille raikasta ilmavirtaa.
C.) Kolmas ohje on parvekkeen lämpötilan pitäminen ehdottomasti alle 50 asteessa. (Tuuletus auttaa myös tähän.)
D.) Neljäs huomioitava tekijä on se, että aurinkoa rakastavia kasveja kannattaa siirrellä parvekkeella aurinkoisimpaan paikkaan ja käännellä välillä.
Ja lisäksi pitää toki muistaa kastelu ja lannoitus. 🙂
8. Myös valmiina
Itse ajattelin varmistaa takuuvarman sadon täysin valmiiden yrttien avulla. Tungin muutamat valmiit yrttiruukut keraamisiin ruukkuihin ja ajattelin näin nauttivamme niiden sadosta koko kesän.
Kiitos Marin Kaattokallion, ymmärsin eilen, ettei tämä viljelysysteemini taida ollakaan ihan takuuvarma. Tai siis on kuulemma juurikin takuuvarmaa, että satosuunnitelmani EI tule toteutumaan tällä tavoin.
Valmiit yrtit ovat ammattilaisenkin mielestä oikein toimivia, mutta niiden suhteen kannattaa huomioida pari seikkaa:
A) Yrttejä ei voi jättää kasvamaan niihin ahtaisiin ruukkuihin, joissa ne on ostanut.
B) Yritit kannattaa jakaa kahteen osaan ja istuttaa ne kahteen erilliseen, tarpeeksi isoon (halkaisija mielellään 20 cm) ruukkuun ja yrttimultaan.
C) Lisäksi kannattaa leikata yrttejä jatkuvasti syötäväksi (tai esim. kuivattavaksi), jotta ne voivat tuottaa jatkuvasti uutta satoa.
9. Lapsen omat ruukut
Täällä meillä kasvit on nyt ahdettu aika pieniin ruukkuihin, ja tämä onkin vähän niinkuin pakollinen syy hankkia uusia ruukkuja. Ja tästä teen meille tietysti kivan taideprojektin. 🙂 Olemme maalanneet aikaisemminkin ruukkuja ja tätä tulemme tekemään myös nyt. (Tällä kertaa tosin muistan käyttää vedenkestäviä maaleja tai vähintääkin lakata maalattujen ruukkujen pinnat…)
Lisäksi aloin eilisen jälkeen haaveilla Kekkilän uusista parvekeviljelytuotteista ja oman, ison parvekkeemme loihtimisesta todelliseksi viherhuoneeksi. (Sitähän se ei siis suinkaan vielä ole – kuten kuvasta näkyy… 🙂 )
10. Myös lahjaksi
Näistä viljelypuuhistamme innostuneena aloin suunnitella myös pienten kiitoslahjojen tekemistä päiväkodin aikuisille. Yksi ihana (vaikkakin paljon käytetty) idea on antaa opettajalle / hoitajalle lahjaksi pieni taimi ja kirjoittaa korttiin ”Kiitos, että autat minua kasvamaan!” -teksti. Toinen kiva vinkki on omien kiitoskukkien askartelu (ks. esim. Ihana-lehden ohjevideo).
Kolme kivaa kirjaa
Jos teiltäkin löytyy pieniä, innokkaita puutarhureita, kannattaa piipahtaa Kekkilän verkkosivuilla lukemassa paljon hyviä viljelyvinkkejä. Lisäksi on kiva lukea juurikin lapsille kirjoitettuja puutarhakirjoja.
Omasta hyllystämme löytyy tuo jo pariin otteeseen mainitsemani Catherine Woramin ja Martin Coxin Puutarhapuuhia lasten kanssa (Karisto 2009). Olen itse ostanut tämän kirjan jo vuosia sitten, mutta jostain käsittämättömästä syystä sen potentiaali on jäänyt meillä hyödyntämättä – tätä ennen.
Kirja antaa (nimensä mukaisesti) käytännöllisia vinkkejä puutarhapuuhiin lasten kanssa. Siinä kerrotaan alkuun pääsemisestä, kylvöstä, istutuksesta ja viljelystä. Mukana on myös vinkkejä mm. kasvien valintaan ja monenmoisiin viljelypuuhiin. Lisäksi ko. kirja tarjoaa monta kivaa askarteluvikkiä kukkaseppeleistä kasvien prässäykseen, tuoksupusseista siemenpaketeihin.
Toinen omastakin hyllystämme löytyvä lasten puutarhakirja on Mari Mörön ja Marjo Nygård-Niemistön Jutta ja Julius puutarhan parissa (Puutarhaliitto 2007). Tämä on sadun muotoon kirjoitettu kertomus puutarhan vuodenkierrosta. Lisäksi mukana on mm. faktatietolaatikoita, runoja ja askarteluideoita.
Kolmas puutarhakirjamme on Marjo Nygårdin Kaikessa on itua. Siilin puutarhassa (Lasten Keskus 2017). Tästä herttaisesta kirjasta voit lukea lisää siitä reilun vuoden takaisesta jutustani, josta mainitsin jo heti tämän jutun alussa.
Antoisia puutarhahetkiä ja runsasta satoa! 🙂
– Johanna
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
