Jos luulit, että karjalanpiirakoiden tekeminen on jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa, olit yhtä väärässä kuin minä. Jostain käsittämättömästä syystä olen aina kuvitellut, että riisipiirakoita ei todellakaan kannata alkaa väsätä omin pikku kätösin. Mutta voi ihanuus, miten virheellinen luulo tuo olikaan!
Me nimittäin pyöräytimme poikien kanssa eilen ikiomat piirakkamme Saara Atulan & Jenni Häyrisen Brunssikirjan innoittamina. Eikä todellakaan ollut vaikeaa. Eikä kaiken suinkaan tarvitse olla ihan symmetristä…
Sujautimme luomuksemme kassiin hedelmien ja uikkareiden seuraksi, ja suuntasimme päivällisen jälkeen ihanalle iltapalaretkelle Karhusaareen. (Kiitokset toukokuiselle hellesäälle!)
Tässä jutussa annan katsauksen omaan suosikkiretkipaikkaamme ja esittelen Häyrisen & Atulan yllättävän helpon karjalanpiirakkaohjeen. Kannattaa kokeilla! Sekä piirakoita että Karhusaarta.
Karjalanpiirakat – kaupan hyllystä vai itse tehden?
En ole varmaankaan ainoa, joka on todennut riisipiirakat erittäin helpoksi retkievääksi. Enkä varmaankaan ole ainoa, joka on systemaattisesti napannut nämä eväät mukaansa marketin valmistiskistä. Enkä todennäköisesti ole myöskään ainut, joka on huomannut, miten pitkä e-ainelista on niissä parhaimmissakin, ”paikan päällä leivotuissa” karjalanpiirakoissa…
No. Nytpä me päätimme uskoa Jenni Häyrisen sanoja ja testata, onko aitojen, perinteisten ja luomulaatuisten karjalanpiirakoiden tekeminen tosiaan paljon helpompaa kuin voisi kuvitella. (Ohje löytyy jutun lopusta.)
Aloitin piirakkavalmistelut keittämällä riisipuuron ihan vaan näitä piirakoita varten päivällä töiden lomassa. (Fiksumpaa olisi toki ollut esimerkiksi tarjota edellisiltana iltapalapuurot koko perheelle, ja säästää loput piirakkaleivontaan. Ehkä sitten ensi kerralla näin…)
Jostain syystä olen muuten pitänyt riisipuuronkin keittämistä jotenkin työläänä. Mutta eipä ole sekään sitä. Ei suinkaan. Ei ainakaan, jos käyttää Valion punaista Kiehu-maitojuomaa, joka ei pala pohjaan melkein millään. (Se ei tosin ole luomua, mutta käyttömukavuus korvaa tämän puutteen mennen tullen.)
Haettuani pojat päiväkodista, sekoitimme nopeasti taikinan ja pyöräytimme tästä piirakat. Jokainen lapsi leipoi pari ihan ikiomaa piirakkaa, mutta suurimman osan teimme yhdessä viisivuotiaani kanssa siten, että lapsi kauli ja minä täytin.
Paisto sujui mallikkaasti, ja voi että, miten innoissani olinkaan saadessani pakata retkikassiin korillisen ihan itse tehtyjä ja ihan valtavan hyviä riisipiirakoita. 🙂 Näitä me sitten nautimme helteisessä kevätillassa rauhallisella hiekkarannalla mansikoiden ja melonien kera. Merenlahdella lipui joutsenia ja purjeveneitä, ja voi että, miten ihanaa kaikki oli. 🙂
(Mutta jotta totuus ei ihan unohtuisi, on kai mainittava, että lapsistani 2/3 väitti Lidlin valmispiirakoiden olevan paljon parempia kuin näiden omien ihanuuksiemme… Ja esimerkiksi eväsvilttimme sijoituspaikka ei suinkaan sujunut täydellisessä yhteisymmärryksessä… Ja kaikki muut ihanaa helleiltaa viettämään tulleet seurueet kyllä varmasti huomasivat meidän perheemme mukanaolon…)
Loistava Karhusaari Espoossa
Tuo Espoon ja Helsingin rajamailla sijaitseva Karhusaari on meidän ylivoimainen suosikkipaikkamme. Vaikka otsikon titteli saattaa olla objektiivisesti katsottuna liioittelua, meille se on juurikin tätä. Siis pääkaupunkiseudun paras retkipaikka.
Tottakai Nuuksio on ihana. Ja Luukki. Ja saaret. Ja varmasti moni muu, joista en ole ikinä kuullutkaan.
Mutta Karhusaaressa yhdistyy monta aivan ihastuttavaa asiaa: Siellä on rauhallinen hiekkaranta. Siellä on kauniita kivirantoja. Siellä on korkeat kalliot, joilta voi ihailla avautuvaa maisemaa. Siellä on metsää, jossa voi seikkailla. Siellä on kaatuneena mielettömän hieno puu, jossa voisi leikkiä varmaan tuntikausia. Seillä on hiekkapolkuja. Ja niittyä. Ja kukkia. Ja simpukoita.
Karhusaari on sellainen kompakti alue, jonka voi ottaa helposti haltuun lastenkin kanssa. Hiekkateillä kulkee paljon pyöräilijöitä, mutta muuten paikka on yleensä jopa yllättävän autio.
Meille yksi Karhusaaren valteista on ehdottomasti sen sijainti. Autolla ei saa ajaa rantaan asti, mutta Keilaniemen puolelta löytyy iso parkkipaikka, josta voi nopeasti kävellä luontoon. Metron tulo taisi valitettavasti ryöstää lähimmän bussipysäkin, mutta Keilaniemeen asti pääsee nyt metrolla. Ja pyörillä siis tosiaan pääsee alueelle helposti – sekä Helsingin että Espoon suunnista. Iso peukku! Ja suositus!
Suosikkibloggareiden karjalanpiirakkaresepti
Ja tässä vielä (hieman tiivistettynä) tämä Saara Atulan (Viimeistä murua myöten -blogi) ja Jenni Häyrisen (Liemessä-blogi) karjalanpiirakkaresepti alkukeväällä ilmestyneestä Brunssikirjasta (Tammi 2018):
Karjalanpiirakat, 20 kpl
Täyte eli riisipuuro
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
8 dl täysmaitoa
2 tl suolaa
1 kananmuna
Ruiskuori
2 1/4 dl kylmää vettä
1 rkl rypsiöljyä
1 tl suolaa
1 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
nokare voita
Voiteluun
50 g voita
1/2 dl maitoa
Täyte:
1. Sekoita kiehuvaan veteen riisi ja keitä 10 minuuttia. (Itse keitin tässä välissä vaan ehkä 3 minuuttia, koska omiin riiseihini ihan kaikki vesi imeytyi jo tuossa ajassa.)
2. Lisää maito ja anna porista hiljalleen 30 minuuttia. (Itse keitin nyt ehkä 40 min.)
3. Mausta valmis puuro suolalla sekä voinokareella ja jäähdytä.
4. Sekoita jäähtyneeseen puuroon kananmuna. (Itse unohdin tämän. Toimi oikein hyvin ilmankin. 😉 )
Piirakat:
5. Sekoita kylmään veteen öljy, suola ja jauhot. Vaivaa taikinaksi. (Itse taisin laittaa jauhoja vähän reilummin, jotta taikinan käsittely helpottui.)
6. Kauli taikinasta jauhojen avulla noin 1/2 cm paksuinen levy. Painele levystä pyöreitä taikinapaloja juomalasin avulla. Aseta palat pinoihin, niin ne eivät kuivu. Peitä pinot muovipussilla tai kulholla.
7. Kauli kuoret piirakkapulikalla ohuiksi soikeiksi kuoriksi. (Käytä runsaasti jauhoja!) Lado jauhotetut kuoret päällekkäin ja peitä ne muovipussilla tai kulholla. Täytä kuoret pian, jotteivat ne tartu toisiinsa.
8. Levitä lusikallinen täytettä kuoren keskelle. Käännä reunat ja rypytä ne etusormen avulla piirakoiksi.
9. Paista piirakoita 270 asteessa noin 15 minuuttia.
10. Sekoita sulatettu voi ja maito. Voitele piirakat. Peitä valmiit piirakat liinalla, jottei kuori kovetu.
Hyviä oli! 🙂
Aurinkoisia päiviä, herkkuhetkiä ja kivoja luontoretkiä!
– Johanna
P.S. Jos haluat yhdistää luontoretkeen jotain konkreettista taidepuuhaa, se voisi olla vaikka luontokuvaus, luonnon kehystäminen tai hiekkarantataide ilman rajoja, sääntöjä, ehdotuksia tai odotuksia. Lue myös juttuni viime kesänä ilmestyneestä Muumien kesäretkikirjasta!
Brunssikirja on saatu kustantajalta.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
