Lapset saivat isoisältään joululahjaksi ensimmäisen ikioman, oikean kameran, Nikonin veden- ja iskunkestävän Coolpix S33:n. Muistikortti alkoi täyttyä heti välipäivinä kaikkien kolmen pojan otoksista, ja nyt kymmeniin (ellei jopa satoihin) kuviin ja videopätkiin on taltioitunut mm. valtavat määrät vanhaa mosaiikkiparkettiamme… Mutta ikuistettuna on myös ihastuttavia kuvia aurinkoisesta Nuuksiosta, ja valokuvausinnostuksen siivittämänä esikoisemme on nyt testaillut ensimmäistä kertaa myös leikkisää kuvankäsittelyä.
Mitä näkyy?
Kun teimme tämän viimeisimmän metsäretkemme Nuuksion Mustalammelle, aurinko paistoi ihanasti ja talven ensimmäinen kunnon pakkasyö oli onnistunut jäädyttämään pieniä lampia ja synnyttämään hyvinkin suuria jääpuikkoja. Pojista oli hauska tarkkailla kameran ruudun läpi luonnon omaa taidetta: ojan pintaan heijastuvia puiden varjoja, auringossa kimaltelevaa rantakalliota, röpöliäistä aukkoa ohuessa jääpeitteessä, sydämenmuotoista kivenlohkaretta, virtaavaa puroa, kiehtovia jääpötköjä, sammaleen peittämää kallioseinää…
Vau, mitä kuvia!
Omasta mielestäni muutamat pienten poikieni ottamat ja kirkkaan auringonpaisteen valottamat kuvat ovat varsinaisia taideteoksia. Asettelu on onnistunut ja pinkit läikät männynneulasviidakon seassa tai sinisen lampimaiseman yllä näyttävät jopa yllättävän kiehtovilta.
Ja sitten leikitään…
Elämänsä ensimmäiseksi käsitteltäväksi kuvakseen esikoisemme valitsi jutun alussa olleen, häntä itseään esittävän kuvan. Kävimme netin ilmaisen Picmonkey-ohjelman avulla yhdessä läpi mm. kuvan rajausta, terävöittämistä, kirkastamista, väritystä, pehmentämistä, reunustamista yms., yms.
Se, mitä poikani lopulta halusi kuvaansa jättää, näkyy alla – ja seuraavaksi kuulemma aletaan tehdä valokuvista sarjakuvia! 🙂
2 thoughts on “Luontokuvausta”