Robotti, Ikioma Robotti! Varastoon on taas kertynyt turhia pahvilaatikoita ja keittiön tiskikaappi pursuilee tyhjiä maitotölkkejä… Osa lähtee kierrätyspisteeseen, mutta toiset viisivuotias lapsi keksii hyödyntää ihan muuhun käyttöön: yksinkertaiseen ja valtavan veikeään robottiin. Tässä jutussa kerrotaan, miten tämä tapahtuu.
Oma palvelija?
On kutkuttava ajatus, että kotona olisi oikea robotti. Ja on valtavan hienoa, kun oma lapsi aina joskus innostuu leikkimään tällaista (Ja kyllä, noina hetkinä hän todellakin tekee mekaanisesti kaiken, mitä pyydetään! Suosittelen ehdottomasti yrittämään tällaista leikkiä!)
No, näitä avuliaita robottihetkiä meillä on valitettavan harvoin, ja yleensä ns. palvelijasuhde kulkee kyllä toiseen suuntaan. Tästä huolimatta esikoisemme koki viime viikolla tarvitsevansa ihan ikioman palvelijan. Alkoi oman robotin valmistus.
Roskista robotiksi
Idea robotin valmistukseen lähti syntymäpäivälahjaksi saamastani, tyhjäksi syödystä suklaarasiasta. Nämä ”nupit” näyttivät lapseni mielestä aivan robotin ”nappuloilta”. (Samaan käyttöön soveltuvat yhtä hyvin vaikkapa tyhjät munakennot.)
Seuraavaksi lapsi halusi saada käyttöönsä pahvilaatikoita ja harmaata maalia. Pian olimme teipanneet kahden pahvilaatikon ja kahden tyhjän (ja tietysti pestyn) maitotölkin kyljet / päädyt kiinni. Levitimme lattialle iso suojamuovin, ja kaikki laatikot saivat pintaansa harmaan askartelumaalikerroksen (sekoitus mustasta ja valkoisesta maalista).
Seuraavana päivänä, maalin kuivuttua, lapsi liimasi robotin kasvoihin, eli vähän pienemmän laatikon kylkeen, värillisestä paperista leikatut silmät ja nenän, sekä lisäksi vielä valmiit muovisilmät. Yhdessä leikkasimme robotille suuaukon. Vartaloa markkeeraavaan laatikkoon liimasimme ”nappulat”.
Kolmantena päivänä jatkoimme projektia liimaamalla maitotölkkijalat vartaloon sekä tyhjän säilykepurkin pään ja vartalon väliin. Kädet teimme isän rautakaupasta tuomasta, taivuteltavasta metalliputkesta: leikkasimme robotin kylkiin aukot ja työnsimme putken sieltä läpi.
Jossain vaiheessa ehdotin lapselleni, että robotista voisi tehdä sellaisen, että hän itse pystyisi olemaan sen sisällä ja ihan oikeasti myös liikkumaan ja toimimaan. (Siis esimerkiksi yksi laatikko pääksi ja toinen mahaksi jne.) Tämä ei kuitenkaan ollut hänen visionsa, ja robotista tuli ihan oma yksikkönsä – joka voi kuulemma tehdä ihan mitä vaan. (Siis ihan mitä vaan LAPSENI päättää…)
Siivojaa en siis tästä uudesta asukista taloomme saanut, mutta paljon iloa ja onnistumisenkokemuksia kylläkin. Robottia on mm. syötetty paperilapuilla, joissa on ikäviä/harmittavia/kurjia asioita. Ja kaikki nämä asiat robotti on muuttanut kivoiksi/iloisiksi/hauskoiksi/yms. jutuiksi – ihan kuin erilaiset huolisyöpöt. Aikamoista! 🙂
Robotinvalmistusohjeet
Jos haluatte tehdä oman robottinne, tässä vielä tiivistetysti valmistusohjeet:
- Etsikää käyttöönne erilaisia tyhjiä ja turhia pahvilaatikoita, peltipurkkeja, munakennoja, korkkeja, putkia yms.
- Maalatkaa tai päällystäkää ne halutessanne mieleisiksenne.
- Koristelkaa pintoja erilaisilla papereilla, teipeillä, tarroilla, piirroksilla tms.
- Kiinnittäkää robotin osat toisiinsa esim. liimaamalla, teippaamalla tai vaikka erilaisten keppien ja putkien avulla.
- Keksikää, mitä kaikkea robotti osaa!
Jos haluatte tehdä robotin, joka pystyy ihan oikeasti toimimaan, ei edes virtapiirejä välttämättä tarvita, vaan voitte hyödyntää ihkaelävää lapsienergiaa. Edetkää tässä tapauksessa seuraavasti:
- Leikatkaa tarpeeksi isosta pahvilaatikosta alareuna pois ja tehkää yläreunaan aukko, josta pää mahtuu ulos. Leikatkaa myös aukot käsille.
- Leikatkaa toisesta laatikosta pohja pois ja aukot silmille ja suulle. Tehkää tästä laatikosta pää.
- Koristelkaa laatikot halutunlaisiksi.
- Pukekaa laatikot lapsen päälle ja ohjatkaa ”robotti” toimimaan! 🙂
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!
1 thought on “Miten pahvilaatikoista syntyy lapsen ikioma robotti”