Kun on saanut kolme lasta alle kolmen ja puolen vuoden sisään, taitaa olla selvää, ettei jokaiselle pysty antamaan tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Pientä yritystä meiltä kuitenkin löytyy, ja yksi jokaviikoinen tapani on viettää keskiviikkoiltapäivä vuorollaan yhden poikani kanssa, toisten ollessa isovanhemmillaan. Pääsääntöisesti löydän itseni noina päivinä polskuttelemasta Tapiolan uimahallin jääkylmässä lastenaltaassa, mutta toisinaan ohjelmassa on myös muuta. Joskus jopa taidetta.

 

Laura Lilja: Tapionaukion ramppituunaus

 

Ympäristötaidetta 60-luvun puutarhakaupungissa

Tällä viikolla hengailimme viisivuotiaani kanssa Tapiolassa. Teimme muutamia hankintoja ja nappasimme Heikintorin Galleria Aarnista mukaamme kartan Espoon Askelmerkit -ympäristötaidenäyttelyyn (löytyy myös täältä). Kyseessä on Espoon Kuvataiteilijoiden viime viikolla pystytetty kokonaisuus, jonka tavoitteena on kommentoida ja nostaa esille muuttuvan Tapiolan ominaispiirteitä.

Kuvataiteen ammattilaisista koostuva jury oli valinnut näyttelyyn seuraavat taiteilijat: Päivi Maunu, William Dennisuk, Janne Karjalainen & Saara Kanerva Tamminen, Jaakko Leeve, Margarita Roselló Ramón, Lotta Esko, Enni Kömmistö, Laura Lilja ja Jenni Tieaho.

 

Jenni Tieaho: Yövieras

 

Näyttely kestää syyskuun loppuun asti ja se on jatkuvassa käymistilassa. Mukana on mm. pimeässä fosforoivia, katoavia, kasvavia ja kuihtuvia elementtejä.

Kokonaisuuden taustalla on halu tuoda taidetta kaikenlaisten ihmisten arkeen ja jokapäiväisille kulkureiteille. Meille kyseessä oli hauska taideseikkailu ja näyttelyyn kuuluvien teosten etsintäretki.

 

Lotta Esko: Parrakas merenneito

 

Pajua ja pupuja

Lapseni tarkkaili kiinnostuneena ympäristöään ja ehti moneen kertaan arvuutella eri objektien lukeutumista etsinnässä oleviin kohteisiimme.

”Hei, onks noi leijonat niitä?” (aasialaisen ravintolan edustalla)

”Onks toi vino juttu sellainen?” (tuleva metrosisäänkäynti)

”Onks toi lintu joku taideteos?” (ihan oikea pikkulintu)

”Hei tuolla altaassa on pallo, onks se taidetta?” (ei, kyllä se taitaa olla ihan vain pallo)

 

Emmi Könnistö: Citykanit

 

Tutkimme reittimme varrella mm. pajuista ja maitohorsmasta valmistettua Yövierasta, tapiolalaisten vanhoista neuleista tehtyjä ramppituunauksia, betonille maalattua parrakasta merenneitoa ja keramiikasta tehtyjä citykaneja (jotka kuulemma hohtavat pimeässä!).

Näiden teosten jälkeen ostimme kevään ensimmäiset jäätelötötteröt ja istuuduimme Tapiolan keskusaltaan reunalle. Aloimme etsiä katseillamme altaaseen sijoitettuja taideteoksia ja nautimme auringosta sekä kiireettömästä istuskelusta. Poikani toiveesta jatkoimme kuitenkin hetken päästä matkaa tarkastelemaan vesialtaan taidetta vielä lähempää.

 

Espoon Askelmerkit -ympäristötaidenäyttelyä

 

Mikä on taidetta?

”Äiti, K-A-T-S-O!” Lapseni painokas huudahdus ei liittynyt yhteenkään vedessä sijaitsevista taideteoksista, vaan esikoiseni pöyristyi altaassa lilluvia roskia. Hän ei uskonut näiden olevan taidetta, mutta epämiellyttävät roskat johdattivat meidät taidefilosofisen keskustelun ytimeen: Mikä oikeastaan on taidetta? Entä mikä on taiteen merkitys?

 

Jaakko Leeve: 802.11

 

Teema sai jatkoa tulevista teoksista. Jaakko Leeven 802.11 yllytti ihmettelemään: ”Missä se taideteos oikein on? Kuuluuks nää putketkin siihen teokseen? Ei voi kuulua!”

Päivi Maunun Silliparvi Tapiolan keskusaltaassa –teoskin sai meidät pohtimaan taiteen olemusta. Ja samalla mm. sen tietämisen merkitystä. ”Hei, joku on rikkonut ton lasin! Onks joku heittänyt siihen kiven? Tai kyllä mä luulen, että se taiteilija on sittenkin tehnyt sen tollaiseksi. Vai onko?”

 

Päivi Maunu: Silliparvi Tapiolan keskusaltaassa

 

Ohikulkijat mukaan?

Näyttelyn teoksilla on monia hienoja merkityksiä, joilla halutaan saada alueen ihmiset kokemaan yhteyttä taiteen kanssa. Mutta mahdetaankohan tässä onnistua…? Meillä oli valtavan antoisa iltapäivä, johon lukeutui ympäristötaiteen lisäksi mm. kirjastokäynti ja hetki pianomusiikkia kulttuurikeskuksessa. Itse ihastuin jälleen entistä enemmän Tapiolaan, ja vielä pois lähtiessämme tanssahtelimme innoissamme Margarita Roselló Ramónin Dancing Shoes -askelkuvioissa. Toivottavasti näin tekee myös moni muu!

Useat näyttelyn työt varmasti ilahduttavat ohikulkijoita, mutta ymmärtääköhän ns. tavallinen kaduntallaaja monia käsitetaiteellisia teoksia? Vai ärsyyntyykö kenties vain? Kokeeko jokainen tapiolalainen esimerkiksi lasinpalat vesialtaassa omakseen? Tai ymmärtääkö Jaakko Leeven tarjoaman langattoman verkon taideteokseksi? Pitäisiköhän näyttelyn kartassa ja teoksista kertovissa, pinkeissä tarroissa olla kenties hieman lisäinfoa? Vai olenko (taiteentutkimuksen koulutuksestani ja vuosikausien kilpasuunnistusurastani huolimatta) ainoa, joka ei voi olla ihan varma, löysimmekö ylipäätään etsimämme teokset…? Tai kenties juuri tämä olikin se perimmäinen tarkoitus?

 

Margarita Roselló Ramón: Dancing Shoes

 

 

Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!

 

Ihanaa, että tykkäät ja jaat! Kiitos!!

Written by taidekoti

2 Comments

Espoon Askelmerkit

Hei! Kiva kuulla, että näyttely on herättänyt ihmetystä ja mielenkiintoa lapsissa. Toivomme, että kokonaisuudesta löytyy jokaiselle jotakin! Parhaiten teokset löytää menemällä teostietotarroissa olevaan nettiosoitteeseen. Sieltä löytyy alueen teokset ”Kulttuurikartasta” tai sähköistä teosluetteloa käyttämällä. Luettelossa on lisätietoa teoksista ja taiteilijoista sekä äänestysmahdollisuus. Kiitos, että kävitte tutustumassa näyttelyyn ja aurinkoista, taiteen täyttämää kesää!

Reply
taidekoti

Kiitos teille kiinnostavasta näyttelystä! Tuolta netistä luimmekin vielä jälkikäteen lisää, ja tulemme varmasti kesän aikana vielä useaan kertaan ihailemaan, tutkimaan ja pohtimaan teoksia yhdessä kaikkien kolmen pienen poikani kanssa. 🙂 Aurinkoista kesää!

Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *