On ollut jouluja, jolloin olen päivä- ja yökausia keitellyt sinappia ja hilloja, leiponut leipiä, graavannut kaloja, valmistanut lukuisia pateita, mousseja, kakkuja, laatikoita yms. Nautin ruuan valmistuksesta, mutta liika on liikaa, ja tänä jouluna minäkin onnistuin oikomaan ruokapuolessa ja panostamaan siihen tärkeimpään: ihanaan yhdessäoloon ja lämpöisään tunnelmaan.
Jouluviikkomme alkoi maanantaiaamuna Nukketeatteri Sampon Joulu tulla jollottaa -nukketeatterikonsertilla sekä piparkakkujen leipomisella yhdessä serkkupoikien kanssa. Kun jouluaatto koitti, olimme jo ehtineet aloitella joulua sukulaistemme kanssa, koristaa kotiimme kauniin kuusen ja ripustaa lukuisia kultaisena hohtavia valoja. Joulumuori oli myös ehtinyt kääriä useisiin paketteihin pääasiassa kirpputorilöytöjä: mm. rooliasuja, palapelejä ja muita pelejä, vaatteita, kirjoja ja monenlaisia legoja (esim. vanhan Duplo-teatterisetin erilaisine lavastekuvineen).
Aattomme kului puuroa keitellen, torttuja leipoen, saunoen ja illallista valmistellen. Tämän varsinaisen jouluaterian nautimme yhdessä isovanhempien kanssa. Joulupukin vierailun jälkeen ehti syntyä vielä mm. useita piirustuksia uusilla kynillä, ennen kuin kukaan malttoi siirtyä nukkumaan.
Joulupäivinä oli ihanasti aikaa vain oleilla, lueskella pojille, pelailla yhdessä uusia pelejä, rakennella legoja ja seurata, miten koti täyttyi välillä hämähäkkimiehistä ja ninjataistelijoista, välillä dinosauruksista ja pienistä, puuhakkaista tontuista.
Tapaninpäivänä piipahdimme Ateneumissa kahvilla ja ihastelemassa kotimaisia klassikkoteoksia. (Vinkkejä vierailuun löytyy täältä.) Lisäksi kävimme tutkimassa Stockmannin jouluikkunaa, ja illalla toteutimme vielä poikien kenties suurimman toiveen: jatkoimme viime vuonna Nuuksion nuotiolla aloittamaamme Tapaninpäivän nakkiperinnettä omassa kotitakassamme.
Nyt kaadoin perheemme aikuisille lasilliset punaviiniä ja avasin Fazerin tummasuklaarasian. Onnistunut joulu.