Olen tuonut lasteni elämään runsaasti taidetta ja kulttuuria. Olen vienyt heitä muskareihin ja värikykylpyihin, teatteriesityksiin ja taidenäyttelyihin. Kaappimme pursuaa mitä erilaisimpia värikyniä ja maaleja. Toinen kaappi kätkee sisälleen lukuisia rooliasuja ja moninaisen valikoiman erilaisia soittimia. Perfektionismiin taipuvainen mieleni voi olla ylpeä niistä puitteista, jotka olen rakentanut lasteni luovuuden ruokkimiselle. Vähempikin olisi totisesti riittänyt. Mutta tätä kaikkea varjostaa se karu fakta, että musiikki ei todellakaan lukeudu omiin vahvuuksiini…

 

Musiikkivinkit

Karuja musiikkimuistoja

Kun kahdeksanvuotiaalle tytölle räväytettiin elämän ensimmäiseen todistukseen yksi kutonen kaikkien ysien ja kymppien joukkoon, oli aika selvää, että suhde kyseiseen oppiaineeseen ei tulisi koskaan olemaan ongelmaton. Kun pieni arka tyttönen laitettiin lallattelemaan rytmejä musiikkipriimuksen rinnalle, olivat seuraukset hyvinkin kauaskantoisia… Valitettavasti.

Muistan ikuisesti sen häpeän, kun minun käskettiin vain aukoa suutani esittäessämme ystäväni kanssa Vihannes-Villeä ja Karamelli-Kallea eräässäkin luokkamme kevätjuhlanäytelmässä. Kun tuli laulukohtaus, minä en saanut laulaa. Oli kuulemma parempi, että salissa soisi ainostaan ystäväni täydellisen heleä ääni. Karua. (Kyseisen ystäväni sisko esittää muuten parhaillaan Myrskyluodon Maijaa Helsingin Kaupunginteatterissa… Eli ilmankos hänkin osasi. 😉 )

No, minulle tehtiin siis jo hyvin pienenä hyvin selväksi, että laulajaksi minusta ei ollut. Tanssi- ja soittotunneilla sen sijaan sain käydä vuosikausia. Ja yläasteella musiikinopettaja kehui jopa lauluääntäni. (Joo, muistan tämän tietysti!) Peruskoulun lopussa oli musiikinkin numeroni noussut kymppiin, mutta tämä ei suinkaan poistanut sitä synkkää viittaa, jolla oli onnistuttu iskostamaan mieleeni, että olin auttamattoman epämusikaalinen.

Ja voi, miten olisinkaan halunnut laulaa ja esiintyä! Musiikki olisi ollut ihanaa! Mutta se ei kuulemma ollut minua varten.

Argghh!! Miksei kukaan edes kertonut, että musiikkia voisi tuottamisen sijasta opetella kuuntelemaan? Siis siten, että siitä saisi oikeasti mahdollisimman paljon irti? Että oppisi nauttimaan siitä joka solullaan? Saisi siitä iloa ja lohtua, hyötyä ja helpotusta?

Kyllähän lapsuudenkodissanikin soitettiin musiikkia ja kasettisoittimessa pyöri lukuisia lastenlauluja. (Atsipoppaa taisi päästä jopa levysoittimeen…) Jotain jäi silti puuttumaan. Mitä? Miten voin itse toimia toisin? Miten voin estää sen, että musiikki ei jäisi omille lapsilleni vieraaksi?

On selvää, etten arvostele heidän musiikillisia kykyjään. On myös selvää, että meillä soi musiikki ja siitä puhutaan positiivisesti. Mutta miten voisin innostaa heitä nauttimaan musiikista parhaalla mahdollisella tavalla?

Kysyin asiaa musiikkipedagogi Tuuli Paasolaiselta.

 

Musiikkia lapsille

 

Muskariopen vinkit

Tuuli on muskariopettaja, musiikkikasvattaja ja musiikin maisteri. Hän on myös laatinut mm. ihanan Laula lelut laatikkoon -kirjan ja levyn, joista kirjoitin blogijutun keväällä (ks. juttu). Sain häneltä muutaman vinkin siihen, miten esimerkiksi uusi laulukirja tai CD-levy kannattaa ottaa osaksi lapsiperheen elämää. Vinkeissään Tuuli viittaa Laula lelut laatikkoon -kirjaansa, mutta samat jutut ovat tietysti sovellettavissa myös muihin vastaaviin lauluihin.

1. Vain vähän uutta

”Kannattaa lähteä liikkeelle yhden uuden laulun tai lorun kanssa. Ja jos haluaa jatkaa yhteistä hetkeä pidempään, voi ottaa mukaan joitain jo ennestään tuttuja lauluja tai esim. kitaralla/rytmisoittimilla soittamista yms.”

2. Paljon tuttua

”Esimerkiksi kolme uutta laulua samalla kertaa on lapselle jo aika iso määrä. Muskareissakin kokonaisuus nivotaan yhteen siten, että kokonaisuudessa on paljon tuttua ja ”ripaus” uutta. Ajatuksen voi miettiä aikuisen näkökulmasta vaikkapa näin: Jos menet yhteislaulutilaisuuteen, jossa lauletaan sellaisia lauluja, joita et ole koskaan ennen kuullut, et välttämättä jaksa innostua niin pitkään… Mutta jos väliin tulee joku tuttu laulu, innostaa se taas jaksamaan. Ja lapsen kohdalla tämä ajatus toimii vielä voimakkaammin.”

3. Pieni pala kerrallaan

”Kotona ei välttämättä saa helposti ”muskarimoodia” aikaiseksi (eikä ole tarkoituskaan), vaan lauluja ja loruja voi käyttää pieni pala kerrallaan, pienissä hetkissä helpottamaan arkea.”

4. Taustamusiikkia

”CD-levyn voi laittaa vaikkapa soimaan huomaamattomasti taustalle ja näin sieltä voi löytyä joku kokonaisuus, jonka lapsi nappaa puolivahingossa.”

5. Osa lapsen kokonaiskehitystä

”Pienien Laula lelut laatikkoon -laulujen tarkoitus on tukea mm. lapsen kokonaiskehitystä. Kun laulu on lyhyt, saa lapsi laulun opittuaan kokea kokonaisuuden, jonka saa itse pidettyä kasassa. Myös ”isommalle” pienelle ihmiselle tekee hyvää saada tällainen kokemus.”

6. Läsnäoloa

”Tämän lisäksi on mukavaa laulaa ja soittaa pidempiäkin lauluja tilanteen ja lapsen iän mukaan. Tärkeintä on lapsen ja aikuisen yhteinen, mukava, läsnäoleva hetki. Ja tämä hetki voi koostua joskus vaikkapa vain alle puolen minuutin mittaisesta lorusta.”

7. Löydä omat suosikit

Laula lelut laatikkoon -kirjassa on eripituisia kokonaisuuksia. Jos ette ole vielä kuunnelleet kirjan loppupuolelta laulua nimeltä Sataako savannilla lunta?, niin suosittelen kuuntelemaan jossain vaiheessa. Siitä ovat tykänneet sekä aikuiset että monen ikäiset lapset.”

8. Mukaan leikkiä

Mulla auto oma on -laulussa on puolestaan tuttu melodia. Sitä voisi kokeilla esimerkiksi niin, että ajellaan laulun ajan olkkarissa ”autoilla” (esim. ilmaratit), tai sovitaan, mikä auto kenellekin sopii (kilpa-auto, bussi, rekka ja joku automerkki jonka voi itse päättää). Tai sitten voi rakentaa vaikkapa bussin/rekan/henkilöauton tuoleista/tyynyistä ja sopia kuka milloinkin on kuljettajana.. 🙂 ”

9. Älä lannistu

”Lasten kanssa voi joskus pienikin asia/tilanne/vireystila tms. vaikuttaa keskittymiseen ja innostumiseen. Lapset ovat erittäin herkkiä tässä suhteessa. Toivottavasti et lannistu tällaisesta ja jaksat vielä kokeilla yhteisiä pieniä musiikkihetkiä lastesi kanssa.”

10. Omia sanoja

”Kun joku laulu on tullut tutuksi, keksitte varmasti omat sanat johonkin lauluun – ja ne omat jututhan ovat aina niitä parhaimpia 🙂 Esimerkiksi eräässä päiväkodissa pienimmästä Kissa mau mau mau -laulusta on tullut eskarilaisten suosikkilaulu, kun he olivat alkaneet keksiä siihen omia sanoja tilanteiden mukaan.”

 

Muskarikirja / Tuuli Paasolainen: Laula lelut laatikkoon (Nemo 2016)

Lisää vinkkejä?

Kiitokset Tuulille, lähdemme näillä vinkeillä kohti entistä nautinnollisempaa musiikin maailmaa! 🙂

Mutta otamme toki vastaan myös kaikkia muita mahdollisia vinkkejä, ideoita ja suosituksia! Kerrothan siis ihmeessä kaikille meille muillekin, jos tiedät hyviä keinoja, sivustoja, sovelluksia tms., jotka auttavat säilyttämään lasten musiikillisen innostuksen! (Voit kommentoida alla olevaan komenttikenttään tai lähettää vaikka suoraan meiliä osoitteeseen johanna@taidekoti.com.) Kiitos!!!

Ja ihanaa olisi tietysti kuulla muidenkin musiikkimuistoja omasta lapsuudestaan… 😉

 

Taidekoti

 

Jos olet kiinnostunut Tuuli Paasolaisen Laula lelut laatikkoon -kirjasta ja CD-levystä, voit lukea sitä koskevan juttuni täältä. Halutessasi voit tutustua kirjaan lisää ja myös tilata sen täältä.

Tuuli Paasolainen: Laula lelut laatikkoon (Nemo 2016), kuvitus: Erika Kallasmaa, hinta 22,20 € (Adlibris)

(Ko. linkki vie Adlibriksen sivuille. Sen klikkaaminen on tietysti täysin vaaratonta, maksutonta yms., mutta jos päätät tilata kirjan ko. linkin kautta, Adlibris maksaa minulle pienen komission. Sinulle tästä ei tietenkään tule mitään lisäkuluja!! Suuret kiitokset, että päättäessäsi hankkia ko. kirjan käytät tässä jutussa olevia kirjalinkkejä ja tuet tätä kautta Taidekodin ylläpitämistä!)

 

Nautinnollisia musiikkihetkiä! 🙂

– Johanna

 

Seuraathan Taidekotia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä!

 

Musiikkia lapsille

Written by taidekoti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *