Nukketeatteri Sampo esitti reilu viikko sitten ensimmäisen näytöksensä uusissa tiloissaan Erottajalla, Helsingin keskustassa. Lähes 40-vuotias teatteri on vakiinnuttanut paikkansa arvostettuna ja suosittuna nukketeatterina, ja paluumuutto Itä-Helsingistä ydinkeskustaan lisännee takuuvarmasti suosiota entisestään.
Sampo jatkaa toki edelleen kiertuetoimintaansa pääkaupungin monissa kulttuuritaloissa, mutta omista, uusista tiloista on pyritty luomaan satumaailma, johon ohikulkijoiden toivotaan piipahtavan kahville myös esitysaikojen ulkopuolella.
Satumaailma sisäpihalla
Osoitteesta Erottajankatu 7 löytyy sisäpiha ja sen perältä nukketeatterin ovi. Jo rapuissa onnistutaan kietomaan oma 3,5-vuotiaani satujen maailmaan: Ikkunasta vilkuttaa kaksi veikeää nukkea, jotka toivottavat meidät pelkällä olemassaolollaan tervetulleiksi. Ylätasanteella puolestaan esiintyy suloinen nalleperhe.
Satumaisen aulan kattoon on ripustettu soittimia ja esimerkiksi palokaappi on maalattu hauskasti paloautoksi. Kahvilan puolella itseäni viehättää erityisesti huikea nukkegalleria, ja poikani kiinnostuu vanhoista, puuhavälineiksi tuoduista puhelimista. ”Mutta, milloin se esitys oikein alkaa?”
Meren pimeydessä
Olemme vihdoin tulleet katsomaan Sateenkaarikalaa! (Viisivuotiaani tosin joutui edelleen jäämään kotiin potemaan flunssaansa, ks. edellinen blogijuttuni.) Kyseessä on merenalaiseen maailmaan sijoittuva, musiikintäyteinen nukketeatterinäytelmä kauniista ja turhamaisesta sateenkaarikalasta sekä anteliaisuuden ja toisten huomioonottamisen merkityksellisyydestä.
Esitys on kaunis ja tunnelmallinen, lempeä ja suhteellisen rauhallinen. Siinä on hyvä sanoma ja ripaus jännitystä. Puolen tunnin jälkeen poikani tosin kysyy, milloin esitys päättyy, ja esityksen päätyttyä (50 min.) hän antaa säälimättömän tuomionsa: ”Huono”. Aulassa kuulen monen lapsen kehuvan näkemäänsä ja kotimatkalla yritän udella perusteluja oman poikani jyrkälle mielipiteelle. ”Mikä oli hyvä kohta? Mikä kurja? Oliko siinä hyviä lauluja? Kiva tarina? Oliko se liian pitkäveteinen? Tylsä? Pelottava? Liian jännittävä? Oliko se sateenkaarikala kaunis? Entä mukava? Miksi se itki?” Koitan synnyttää dialogia välillemme, mutta tuntuu kuin mikään ei olisi ollut hyvää tai koskettavaa.
Lopulta esiin alkaa nousta poikaanikin viehättäneitä kohtia ja onnistun myös selvittämään, mistä päällimmäinen, hyvinkin huono fiilis pohjimmiltaan johtui: pieni poikani oli pelännyt koko esityksen ajan. Ei suinkaan jännittävää tarinaa, vaan pimeää. Koitan jälleen selittää, miksi teatterissa on yleensä aina pimeää, mutta ennen kuin pääsen alkua pidemmälle, lapseni huudahtaa: ”Joo, mutta ei NIIN pimeää!”. Ja kyllä, hän on täysin oikeassa. Kunpa tulevissa esityksissä katsomon takariviinkin annettaisiin edes ripaus valoa ja näyttämölle ainakin hetkittäin lisää kirkkautta…
Esityksiä, työpajoja, sunnuntaivierailuja ja aikuisten iltoja
Mitä jatkossa sitten on odotettavissa? Kevään ohjelmistosta löytyy esimerkiksi vauhdikas Laiva on lastattu -nukketeatterikonsertti, MIAU!-pääsiäiskavalkadi sekä uutena ensi-iltana Prinsessa Ruusunen. Huhtikuussa Nukketeatteri Sampon lavalla nähdään mm. kiinnostavan kuuloinen Cirkus Strada -esitys. Lisäksi tarjolla on useita työpajoja sekä Sampon sunnuntait, joissa esiintyy vierailevia artisteja. Myös aikuisille on omaa ohjelmaansa uusissa tiloissa: nukketeatteria ja Sampo soikoon! -klubeja.
Hyvältä kuulostaa!
P.S. Teatterirapussa en muuten huomannut hissiä, joten vaunujen kanssa teatteriin ja kahvilaan asti ei taida ihan helposti päästä. Voin olla hyvin myös väärässä, eli korjatkaa ihmeessä, jos hissi löytyykin!!
Täsmennys 23.2.: Kuulin juuri, että teatteriin toki pääsee niin pyörätuolilla kuin lastenvaunuillakin. Osoitteesta Erottajankatu 7 A löytyy rapuista luiska ja hissi suoraan teatterin toiselle ovelle. 🙂
1 thought on “Nukketeatteria Erottajalla”