Viimeisen viikon ajan on kotimme toiminut sairastupana, mutta kaikesta surkeudesta huolimatta tässä on ollut myös paljon hyvää. Olemme viettäneet useita päiviä menemättä yhtään minnekään; on ollut reilusti aikaa pötkötellä vierekkäin, lukea sylikkäin, kuunnella musiikkia, ripustella jouluvaloja – ja askarrella niin paljon kuin kukin on vaan halunnut ja jaksanut. Viikon pääasiallisena tuotoksena on iso kasa uusia koristeita tulevaa joulukuustamme kaunistamaan.
Joulupalloja
Ensimmäiseksi pojat ryhtyivät maalaamaan styrox-palloja punaisella ja kullanvärisellä maalilla. Pallot kiinnitettiin maalaamisen ja kuivumisen ajaksi puisiin grillitikkuihin ja tökättiin tyhjiin munakennoihin seisomaan. Kuivuttuaan pallot saivat ripustuslenkit Sinellistä ostamistani metallikiinnikkeistä ja ohuista satiini- tai samettinauhoista. Metalliripustin painettiin kevyesti palloon, nauha pujotettiin ympärille ja lopuksi ripustin työnnettiin tiukasti pallon pintaan. Tämän jälkeen pallot kiedottiin erilaisiin koristenauhoihin. Alkuperäisenä ajatuksenani oli päällystää pallot kankaalla, mutta tämä osoittautui liian haastavaksi – ja maalaamisesta pojat innostuvat lähes aina.
Taikataikinaa
Toisena kuusenkoristeprojektinamme oli taikataikinamuovailut. Netistä löytyy lukuisia blogeja, joissa esitellään toinen toistaan hienompia, ns. taikataikinasta valmistettuja kuusenkoristeita. Ja paljon löytyy myös ehkäpä vielä kauniimpia, aivan puhtaanvalkoisia koristeita, joiden materiaalina on käytetty sooda-maissitärkkelystaikinaa (ks. esim. Ukkonooa). Mekin halusimme kokeilla!
No, mainittakoon heti alkuun, että niin ihanalta kuin tuo soodataikina toisten kuvissa näyttääkin, oli meillä lopputuloksena vain pieni kasa halkeilleita, hyvin haperoita tai muuten vaan aivan röpöliäisiä lumihiutaleita… Joo, joissain kohdissa kenties seurasin ohjeita hieman huolimattomasti, ja ehkäpä olisi syytä testata kyseistä hommaa uudestaan… Mutta tällä kertaa siis kuuseemme tulevat koristeet on tehty klassisesta taikataikinasta:
3 dl vehnäjauhoja / 1,5 dl suolaa / 1,5 dl vettä / 2 rkl öljyä
Sekoita jauhot ja suola. Lisää vesi ja sekoita. Lisää öljy. Vaivaa taikina kiinteäksi massaksi. Muotoile. Paista 150 asteessa noin tunti.
Sekoitimme kolmevuotiaamme kanssa taikinan, kaulimme kuopuksemme kanssa siitä levyn, painoimme siihen piparkakkumuoteilla kuvioita, teimme pienellä kuusenoksalla koristepinnan ja reijitimme ripustusaukot pillillä. Paistettuamme koristeet kaikki pojat maalasivat osaan niista valkoisia ja kullanvärisiä kuvioita. Kuivuneisiin koristeisiin solmimme erilaisia ripustusnauhoja.
Meillä ei kylläkään tullut uunista ulos tasaisen sileitä koristeita, vaan lähinnä epämääräisesti paisuneita ja hassun muhkuraisia… Oli helppo valita yllä oleviin kuviin parhaat yksilöt, ja olisi vielä helpompaa väittää, että ns. epämuodostumat johtuivat työskentelystä alle kaksivuotiaan kanssa. Mutta ei, siitä ei suinkaan ollut kyse. Ehkäpä näitä koristeita tosiaan olisi pitänyt käännellä paiston aikana… Tai kenties jotain muuta…? Mutta kaikesta huolimatta lopputulos on ihailtavan hieno, eikö vaan! 🙂
Taikinan valmistanut poikani vetäytyi muihin puuhiinsa aloittaessamme kuvioiden muotoilun, mutta palasi pöydän ääreen, kun jäljellä oli enää pieni nokare taikinareunoja. Koska tätä taikinakasaa ei valitettavasti saanut syödä, innostui hän muotoilemaan siitä kaksi ikiomaa koristepalloa. Teimme myös näihin reiät ripustushauhoja varten ja kovetimme pallot uunissa.
Lopuksi pallot maalattiin ”kultakimpaleiksi” ja niihin kiinnitettiin nauhat. Ja näistä kökkäreistä tuli mielestäni ehkäpä jopa kaikkein hienoimmat uusista koristeistamme!
Helminauhoja
Styrox-pallojen ja taikataikinamuotoilujen lisäksi teimme näiden kotipäiviemme aikana koristeita myös kävyistä ja puuhelmistä. Sain idean punaisista puuhelmistä kuusenkoristeina kirjastosta lainaamastani askartelukirjasta (Angela Wilkes: Iloista joulupuuhaa, Tammi 1994).
Maalasimme ensin käpyjä kultamaalilla yhdessä esikoiseni kanssa. Maalin kuivuttua kiinnitin ohuen puuvillanarun käpyyn sen suomujen välistä. Tämän jälkeen pujotimme naruun puuhelmiä ja lopuksi solmimme kävyn kohtaan vielä satiinisen rusetin.
Ihastuin itse näihin koristeisiin valtavasti! Mutta pyytäessäni askartelua rakastavaa kolmevuotiastani tekemään kanssani lisää samanlaisia, kuului tyly tuomio: ”Ihan tosi tylsiä.”
Ehkäpä on siis vain hyväksyttävä, että kolmen pojan perheessäni helminauhat eivät saa suurta suosiota – edes tässä muodossa… Mutta onneksi ainakin äiti itse tykkää! 🙂
Katso myös muut jouluaskartelumme:
2 thoughts on “Kuusenkoristeita”