Sakset, liimaa, erilaisia viivaimia ja kasa värikkäitä papereita – näillä välineillä palasimme kotona Emman Nubben-näyttelyn tunnelmiin. Vanhin pojistani alkoi innoissaan leikata valmiiksi piirtämiäni muotoja sekä hahmotella omia geometrisiä kuvioitaan. Nuorin tarttui vähintään yhtä innokkaasti liimapuikkoon ja ryhtyi yhdistelemään leikkaajalta satelevia kuvioita kaikella puolitoistavuotiaan energiallaan.
Puolen tunnin kuluttua lopputuloksena oli mitä erilaisimmista kasamuodostelmista ja liimajäljistä täyttynyt paperi, jos jonkinmoisia abstrakteja muotoja, kymmeniä paperinpaloja, valtava määrä värikästä silppusadetta – sekä iloisia lapsia, jotka palasivat tyytyväisinä autoleikkiensä pariin.