Olen tuonut lasteni elämään runsaasti taidetta ja kulttuuria. Olen vienyt heitä muskareihin ja värikykylpyihin, teatteriesityksiin ja taidenäyttelyihin. Kaappimme pursuaa mitä erilaisimpia värikyniä ja maaleja. Toinen kaappi kätkee sisälleen lukuisia rooliasuja ja moninaisen valikoiman erilaisia soittimia. Perfektionismiin taipuvainen mieleni voi olla ylpeä niistä puitteista, jotka olen rakentanut lasteni luovuuden ruokkimiselle. Vähempikin olisi totisesti riittänyt. Mutta tätä kaikkea varjostaa se karu fakta, että musiikki ei todellakaan lukeudu omiin vahvuuksiini…
Karuja musiikkimuistoja
Kun kahdeksanvuotiaalle tytölle räväytettiin elämän ensimmäiseen todistukseen yksi kutonen kaikkien ysien ja kymppien joukkoon, oli aika selvää, että suhde kyseiseen oppiaineeseen ei tulisi koskaan olemaan ongelmaton. Kun pieni arka tyttönen laitettiin lallattelemaan rytmejä musiikkipriimuksen rinnalle, olivat seuraukset hyvinkin kauaskantoisia… Valitettavasti.
Muistan ikuisesti sen häpeän, kun minun käskettiin vain aukoa suutani esittäessämme ystäväni kanssa Vihannes-Villeä ja Karamelli-Kallea eräässäkin luokkamme kevätjuhlanäytelmässä. Kun tuli laulukohtaus, minä en saanut laulaa. Oli kuulemma parempi, että salissa soisi ainostaan ystäväni täydellisen heleä ääni. Karua. (Kyseisen ystäväni sisko esittää muuten parhaillaan Myrskyluodon Maijaa Helsingin Kaupunginteatterissa… Eli ilmankos hänkin osasi. 😉 )
No, minulle tehtiin siis jo hyvin pienenä hyvin selväksi, että laulajaksi minusta ei ollut. Tanssi- ja soittotunneilla sen sijaan sain käydä vuosikausia. Ja yläasteella musiikinopettaja kehui jopa lauluääntäni. (Joo, muistan tämän tietysti!) Peruskoulun lopussa oli musiikinkin numeroni noussut kymppiin, mutta tämä ei suinkaan poistanut sitä synkkää viittaa, jolla oli onnistuttu iskostamaan mieleeni, että olin auttamattoman epämusikaalinen.
Ja voi, miten olisinkaan halunnut laulaa ja esiintyä! Musiikki olisi ollut ihanaa! Mutta se ei kuulemma ollut minua varten.
Argghh!! Miksei kukaan edes kertonut, että musiikkia voisi tuottamisen sijasta opetella kuuntelemaan? Siis siten, että siitä saisi oikeasti mahdollisimman paljon irti? Että oppisi nauttimaan siitä joka solullaan? Saisi siitä iloa ja lohtua, hyötyä ja helpotusta?
Kyllähän lapsuudenkodissanikin soitettiin musiikkia ja kasettisoittimessa pyöri lukuisia lastenlauluja. (Atsipoppaa taisi päästä jopa levysoittimeen…) Jotain jäi silti puuttumaan. Mitä? Miten voin itse toimia toisin? Miten voin estää sen, että musiikki ei jäisi omille lapsilleni vieraaksi?
On selvää, etten arvostele heidän musiikillisia kykyjään. On myös selvää, että meillä soi musiikki ja siitä puhutaan positiivisesti. Mutta miten voisin innostaa heitä nauttimaan musiikista parhaalla mahdollisella tavalla?
Kysyin asiaa musiikkipedagogi Tuuli Paasolaiselta.
Muskariopen vinkit
Tuuli on muskariopettaja, musiikkikasvattaja ja musiikin maisteri. Hän on myös laatinut mm. ihanan Laula lelut laatikkoon -kirjan ja levyn, joista kirjoitin blogijutun keväällä (ks. juttu). Sain häneltä muutaman vinkin siihen, miten esimerkiksi uusi laulukirja tai CD-levy kannattaa ottaa osaksi lapsiperheen elämää. Vinkeissään Tuuli viittaa Laula lelut laatikkoon -kirjaansa, mutta samat jutut ovat tietysti sovellettavissa myös muihin vastaaviin lauluihin.
1. Vain vähän uutta
”Kannattaa lähteä liikkeelle yhden uuden laulun tai lorun kanssa. Ja jos haluaa jatkaa yhteistä hetkeä pidempään, voi ottaa mukaan joitain jo ennestään tuttuja lauluja tai esim. kitaralla/rytmisoittimilla soittamista yms.”
2. Paljon tuttua
3. Pieni pala kerrallaan
4. Taustamusiikkia
5. Osa lapsen kokonaiskehitystä
6. Läsnäoloa
7. Löydä omat suosikit
8. Mukaan leikkiä
9. Älä lannistu
10. Omia sanoja
Lisää vinkkejä?
Kiitokset Tuulille, lähdemme näillä vinkeillä kohti entistä nautinnollisempaa musiikin maailmaa! 🙂
Mutta otamme toki vastaan myös kaikkia muita mahdollisia vinkkejä, ideoita ja suosituksia! Kerrothan siis ihmeessä kaikille meille muillekin, jos tiedät hyviä keinoja, sivustoja, sovelluksia tms., jotka auttavat säilyttämään lasten musiikillisen innostuksen! (Voit kommentoida alla olevaan komenttikenttään tai lähettää vaikka suoraan meiliä osoitteeseen johanna@taidekoti.com.) Kiitos!!!
Ja ihanaa olisi tietysti kuulla muidenkin musiikkimuistoja omasta lapsuudestaan… 😉
Jos olet kiinnostunut Tuuli Paasolaisen Laula lelut laatikkoon -kirjasta ja CD-levystä, voit lukea sitä koskevan juttuni täältä. Halutessasi voit tutustua kirjaan lisää ja myös tilata sen täältä.
(Ko. linkki vie Adlibriksen sivuille. Sen klikkaaminen on tietysti täysin vaaratonta, maksutonta yms., mutta jos päätät tilata kirjan ko. linkin kautta, Adlibris maksaa minulle pienen komission. Sinulle tästä ei tietenkään tule mitään lisäkuluja!! Suuret kiitokset, että päättäessäsi hankkia ko. kirjan käytät tässä jutussa olevia kirjalinkkejä ja tuet tätä kautta Taidekodin ylläpitämistä!)
Nautinnollisia musiikkihetkiä! 🙂
– Johanna
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
1 thought on “Musiikkipedagogin vinkit: Näin innostat lasta nauttimaan musiikista”