On ihana ajatus luoda omalle perheelle jokavuotisia (tai -viikkoisia) perinteitä. Lapsemme rakastavat perjantaisaunaa pillimehuineen. He ovat myös haltioissaan avotulella paistetuista tapaninpäivän nakeista. Ja ensi vuonna kaikki saattavat jo muistaa, että isänpäivänä menemme Mummin ja Tuffan kanssa Didrichsenille.
Yksityiskodista taidemuseoksi
Didrichsenin taidemuseo on upea, vuonna 1965 avattu kotimuseo Helsingin Kuusisaaressa. Sen on suunnitellut Viljo Revell, ja sen pihapiirissä on Helsingin ainoa julkinen veistospuisto. Sisällä tässä punatiilisessä laatikkotalossa on vuosittain 2-3 vaihtuvaa taidenäyttelyä sekä ainutlaatuiset kokoelmat.
Tämä museo on mieheni lempimuseo. Sen arkkitehtuuri viehättää häntä suuresti. On suoria linjoja ja tummaa tammea, uima-allasta ja merenrantaa. On takka ja modernia brutalismia.
Tämä museo on hänelle tuttu jo lapsuudesta. Ja nyt se on myös osa hänen isänpäivätraditiotaan.
Didrichsen – isin valinta
Miettiessämme viime vuonna, miten juhlistaisimme isänpäivää, perheemme sankari esitti toiveen vierailusta Didrichsenin taidemuseossa (pitkän aamun ja aamiasbrunssin lisäksi). Ja tämä toive tietysti toteutettiin. Mukaan otettiin myös hänen omat vanhempansa.
Tänä vuonna päätimme tehdä tästä museovierailusta jokavuotisen traditiomme, ja niinpä suuntasimme isoisän onnittelukortti ja pieni lahja mukanamme Kuusisaareen.
Niin helppoa ja niin kätevää. Ensi vuonna ei enää tarvitse miettiä, missä välissä yritetään ehtiä isovanhemmille kahvittelemaan. Didrichsenillä tavataan! 🙂
Ehkäpä äitienpäivään keksitään jotain samaa? Ja mentäiskö jouluna taas Ateneumiin? Entä tuleekohan poikien parhaillaan suunnittelemasta joulusirkuksestakin jokavuotinen perinteemme? Jotain, jota kaikki tietävät odottaa? Joka saa innostuksen kasvamaan vuosi vuodelta? Jonka niin omat kuin ystäviemmekin lapset muistavat vielä aikuisena?
Lionel Smitin Kasvoja
Didrichsenillä on tällä hetkellä esillä hieno näyttely: eteläafrikkalaisen Lionel Smitin (s. 1982) Kasvoja – Faces. Jo parkkipaikalle on nähtävissä erittäin vaikuttavia, suurikokoisia kasvoja. Nämä veistokset keräävät välittömästi myös lastemme huomion.
Ja lisää on sisällä.
”Naama, naama, naama! Täällä on joka puolella naamoja!”
”Tolla on lommo päässä! Ja tolla! Aaau, jättilommo!”
Smit on siirtänyt maalauksiinsa ja veistoksiinsa käsityksen identiteetistä ja sen muodostumisesta. Hän etsii ja korostaa kasvojen ilmaisuvoimaa yhdistelemällä värimaailmoja ja sivellintekniikoita hienovaraisesti.
Teokset ovat hienoja – meidän kaikkien mielestä. Pojat kiertävät näyttelyn nopeasti läpi, mutta malttavat välillä myös pysähtyä tarkastelemaan näkemäänsä. He katsovat lukuisia ympärillä olevia teoksia ja pysähtyvät juttelemaan joillekin:
”Heippa, mitä sä tuijotat?”
”Hei, älä pidä silmiä kiinni! Ei nyt oo yö!”
Smit on saavuttanut jo laajasti kansainvälistä mainetta, mutta hänen teoksiaan nähdään nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Didrichsenillä on nähtävissä taideteosten lisäksi myös videoita niiden valmistamisesta. Pojat seuraavat yläkerrassa pyörivän, muutaman minuutin mittaisen pätkän pariinkin kertaan. Työt ovat vaikuttavia.
Mutta olisikohan sittenkin ihan kaikkein parasta ne pari tuttua kultakalaa pienessä akvaariossa?
”Heippa kalat, nähdään taas!”
Lionel Smit Kasvoja – Faces Didrichsenin taidemuseossa (Kuusilahdenkuja 1, Helsinki) 29.1.2017 asti, avoinna ti-su 11-18, peruslippu 13 € (alle 7-v. ja yli 75-v. 0 €), Museokortilla ilmaiseksi.
Ensi lauantaina 19.11.2016 klo 11-16 Didrichsenin taidemuseossa järjestetään Didrichsenin ja Gallen-Kallelan museon yhteiset joulumyyjäiset. Tuolloin museoon on ilmainen sisäänpääsy.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!