Tänä viikonloppuna kotimme on täyttynyt riehakkaista merirosvoista, upeista aarteista ja kuulemma muun muassa tuhansista haikaloista.
Valmistimme eilen vanhimpien poikien kanssa merirosvolippuja, kaukoputkia ja aarrearkun jalokivineen. Ensimmäisenä merirosvotehtaassamme alkoi syntyä lippuja. Olin ottanut esille mustia kartonkeja, valkoista askartelumaalia ja valkoisia vahaliituja – sekä pääkallomalliksi merirosvolakin. Esikoiseni tarttui nopeasti kynään ja siveltimeen sekä alkoi taiteilla mielestäni hyvinkin onnistuneita pääkallokuvia itse keksimällään risti ja pallo -tekniikalla. Silmäkuopat ja hampaat hän hoksasi piirtää maalipintaan sormellaan. Toinen pojistamme puolestaan innostui laajentamaan lippujensa kuvitusta pelkistä pääkalloista moniin muihinkin merirosvojuttuihin (kuten merirosvojen autoon).
Kun maalatut liput oli siirretty kuivumaan, vaihdoin valkoisen askartelumaalin värikkäisiin akryylimaaleihin ja isommat siveltimet pienempiin. Tavalliset, pihalta kerätyt kivet muuttuivat poikien käsittelyssä pian kirkkaina hohtaviksi jalokiviksi.
Seuraavaksi haimme pöytään erilaisia askarteluvälineitä ja valitsimme yhden tyhjän laatikon aarrearkuksi. Laatikon kansi päällystettiin paperikaistaleilla ja sen pintaan liimattiin kultaisia koristeita sekä Tigerista löytämiäni timanttitarroja. Lopputulos oli poikien sanoin: ”TODELLA hieno!”
Lopuksi päällystimme tyhjät tuorekelmuputkilot pääkallokuvioidulla paperilla kaukoputkiksi ja vielä illalla siirsimme kuivuneet jalokivet aarrearkkuun sekä teippasimme lippujen taakse muovikepit (jotka olin ottanut talteen hajonneesta leikkiteltasta).
Ja tänään on olohuoneessamme seilannut suuri purjelaiva kolmen pienen merirosvon ohjauksessa…