Lapsen elävä mielikuvitus on häkellyttävän hieno asia. On mahtavaa, että pienellä on sammumaton halu ja kyky nähdä kaikessa jatkuvasti jotain uutta. Yleensä on väärin ajatella, että esimerkiksi voileipä olisi tosiaan vain voileipä. Äsken se oli vene, yhden haukkauksen jälkeen kuulemma kissa, toisen etana, kolmannen auto jne. Ja jos joku kuvittelee, että kaatunut puu keskellä metsää olisi pelkkä kaatunut puu, häneltä taitaa jäädä paljon näkemättä.
Yksi lempikohteistamme tässä lähiympäristössä on Villa Elfvikin alle kilometrin mittainen luontopolku Laajalahden luonnonsuojelualueella, vain parinsadan metrin päässä Kehä 1:ltä. Jopa reilu puolitoistavuotiaamme jaksaa kulkea superinnoissaan kaikki pitkospuumaiset sillat, kavuta lintutorniin, piipahtaa vanhaan venevajaan, osoitella puita, kiviä, kasveja ja kylttejä.
Tämänviikkoinen luontoretkemme suuntautui jälleen tähän hurmaavaan kohteeseen, joka kuulemma kuhisee hirviöitä, niiden pitkiä kynsiä, jättimäisiä jalkoja, pesäluolia jne. – tai jossa aurinko heijastuu ihanasti kaislaiseen merenrantaan, eväät maistuvat taivaallisilta vanhalla kivilaiturilla, lintutornin aukoista voi bongata kiehtovia lintuja…
Yllä olevat kuvat ovat parin viikon takaa, mutta nyt luontotalon vanhasta vaahterasta olivat pudonneet jo ensimmäiset lehdet. Tämän innoittamana aloimme tehdä kotona syystaidetta. Eilen vuorossa olivat akvarellit esikoiseni kanssa. Aluksi tutkimme, mitä kaikkia värejä yksi ruskalehti sisältää. Tämän jälkeen poikani piirsi lehden ääriviivat puuväreillä ja värjäsi alueen vesiväreillä. Toista lehteä maalatessa pienen taiteilijan ote oli jo ehtinyt ronskiintua ja lopputuloksesta tuli niin sanotusti voimakkaampi. Huomenna taidetaan jatkaa nuorempien poikien kanssa!
Ihana ja inspiroiva blogi! Mahtava idea tämän perustaminen – herättää ajatuksia ja innostaa itsenikin askartelemaan Neidin kanssa.
Kiitos, Satu! Ihana kuulla!