Kerroin keväällä, että olin ilmoittanut lapseni Espoon kuvataidekoulun järjestämälle kesäkurssille. Kerroin myös listan seikkoja, jotka innostivat meitä valitsemaan juuri tämän leirin. Mutta miten on, oliko valinta onnistunut? Millaista kurssilla oli? Kannattiko mennä?
”Joo, siellä sai ruualla mehua! Ja välipalaks croisanttia ja pullaa! Ja sit siellä sai kans tehdä savijuttuja.”
Kun nihkeys vaihtuu innostukseen
Valehtelisin, jos väittäisin lapseni olleen erityisen innostunut, kun viime viikon maanantaina tuli aika pukea ylleen maalitahrat kestävät vaatteet ja suunnata kohti muutaman kilometrin päässä sijaitsevaa taideluokkaa. Mutta olisitpa vaan nähnyt sen innon, joka säteili lapsestani hakiessani hänet kotiin päivän päätteeksi! 🙂
Kun esikoiseni asteli pikkuveljiensä eteen itse tehtyä leirilippua heilutellen, halusivat toisetkin päästä heti tekemään vastaavat. Ja ei mennyt varmaan kymmentäkään minuuttia, kun kotikomeroistamme piti yrittää löytää viimeisetkin savenrippeet lasten taideleikkeihin.
”Voidaanks me tehdä savijuttuja? Siellä leirillä sai käyttää tosi paljon savea! Siellä se oli ihan pehmeetä ja tuoretta!!”
Monta plussaa
Hehkutin maaliskuisessa jutussani Espoon Kuvataidekoulun laajaa kesäkurssitarjontaa. Tarjolla oli robotiikkaa, animaatioita, keppihevosia, vaatesuunnittelua, taidehistoriaa jne. jne. Oman lapseni valinta oli Kuvisseikkailu metsässä.
Kursseja on järjestetty nyt kesäkuun ensimmäisinä viikkoina eri puolilla kaupunkia, mutta vielä elokuussakin (6.-8.8.2018) on mahdollisuus päästä Visuaalinen tarinankerronta -kurssille Tapiolan WeeGeelle. Mukaan voi ilmoittautua ensi maanantaihin (18.6.) asti!
Hehkutin ennakkoon myös laadukasta opetusta ja pieniä ryhmäkokoja, lounasta ja välipalaa, kesätyöpaikan tarjoamista nuorille sekä sitä, että kursseille voivat osallistua myös muutkin kuin espoolaiset.
Apua, eikö tämä olekaan niin ainutlaatuista!?
Siinä vaiheessa, kun kevät eteni ja ekaluokkalaiseni kantoi koulurepussaan kotiin toinen toistaan houkuttelevampia leiriesitteitä, aloin jo hitusen epäillä Espoon kuvataidekoulun kesäkurssien ylivoimaisuutta. Näköjään aika moneen muuhunkin kurssiin sisältyy ruuat… Kuulemma myös muilla leireillä on mukana nuoria kesätyöntekijöitä…
Kun lapseni kertoi omalla leirillään olleen välipalaksi kolmatta kertaa croisanttia ja toista kertaa pullaa, aloin kokea itseni jo huijariksi mainostaessani ennakkoon mm. poikkeuksellisen laadukasta ravintoa…
Mutta lapseni mielestä tämäkin oli huippua. Ihan parasta. Tosi kivaa.
”Joo, se oli just hyvä!!”
Vahvaa laatua
Lapseni into tuntui kasvavan herkkujen voimasta, mutta taustalla oli myös paljon muuta. Omalla arvoasteikollani ylivoimaiseen kärkeen nousivat opetuksen laatu ja pieni ryhmäkoko. Ei siis todellakaan ollut pelkkää mainospuhetta fiilistellä etukäteen ammattitaitoisia opettajia, korkealuokkaisia materiaaleja ja yksilöllistä opetusta!
Siinä missä monet leirit täyttyvät kymmenistä lapsista, sai pienessä olarilaisessa taideluokassa ja sen lähimetsässä taiteilla rauhassa vain kahdeksan muun kurssilaisen kanssa. Ei ollut hälinää eikä hermostusta. Ei sekasortoa tai massameininkiä.
Ja voi ihanuus, miten taidokkaasti ja ystävällisesti kurssin opettaja suhtautuikaan lapsiin ja toivotti heidät tervetulleeksi. Oli ihan selvää, että ainakin tämän ryhmän opettaja (Nina Ruokonen) oli poikkeuksellisen ammattitaitoinen – niin taiteellisesti kuin kasvatuksellisestikin. Ja eipä tarvinnut epäröidä aremmankaan lapsen pärjäämistä, kun mukana oli vielä opettajan avustajana partionjohtajana meritoitunut kuvataidekoululainen. 🙂
Mitä tehtiin? Oliko kivaa?
Mutta mitä siellä kurssilla sitten tehtiin?
”No, me tehtiin savesta puihin semmoisia naamoja, metsänhenkiä. Ja sit siellä maalattiin kivistä aarteita ja tehtiin aarrekartta. Ja maalattiin muutenkin. Ja leikittiin metsässä. Ja sit sai tehdä muitakin savijuttuja. Ja piirtää. Ja sit tehtiin kans oma video sillä samalla ohjelmalla, ku me ollaan kotonakin tehty. Niin, ja ne liput. Ja luuranko! Ja kaikkee. Emmä muista.”
Kuulostaa kivalta. Siis ihan parhaalta. Vai mitä mieltä on lapseni?
”Joo, kyl se oli ihan hyvä.”
Ja tämä on aika paljon sanottu superkriittiseltä lapseltani. 😉
Kiitos Espoon kuvataidekoulu!
– Johanna
Lapseni kesäkurssi oli osa blogiyhteistyötäni Espoon kuvataidekoulun kanssa.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!