Kamalan ihana päivä – tunnetaitoja lapsiperheille

Kamalan ihana päivä on lapsiperheiden oma mindfulness-kirja. Se kertoo tarinan pienen lapsen päivästä – kiukkuineen ja iloineen. Samalla se pyrkii opettamaan sekä lapsille että aikuisille tunnetaitoja sekä läsnäolon ja leikin tärkeyttä. Kirja sisältää myös konkreettisia harjoituksia, joiden avulla jokainen perhe voi helpottaa siirtymätilanteita ja lisätä rakastavaa yhteyttä toistensa välillä.

 

 

Ammattilaisen ohjeita onnelliseen elämään

Kirjan on kirjoittanut tunne- ja vuorovaikutuskouluttaja Elina Kauppila. Pohjaa teokselleen hän on saanut mm. vetämistään lasten mindfulness-kursseista, mutta päällimmäisenä Kamalan ihana päivä -kirjassa ovat Kauppilan kokemukset hänen omien lastensa kanssa.

Kirjan ajatus on mielestäni ihan valtavan hieno. Tekee kaikille hyvää opetella tietoista läsnäoloa. Ja tottakai ihan jokaisen vanhemman kannattaisi perehtyä siihen, miten on mahdollista kohdata vaikeatkin tunteet, ja päästää nämä väistymään hyvien tieltä. On selvää, ettei raivoava äiti tai isä ole kenekään eduksi, ja ilman muuta on ihanaa saada yksityiskohtaisia neuvoja siihen, miten voi tiivistää suhdettaan omaan lapseensa. Kiitos, kiitos, kiitos – näistä kaikista asioista!

 

Noinko helppoa?

Mutta en voi kiistää hienoista ärsytystä lukiessani tarinaa Meinin ja hänen äitinsä päivästä. Jos Meini on temperamenttinen, mitä ovat pari omista lapsistani? Jos noin helpot kikat toimivat tuosta vaan, miksi oma lapseni raivosi lähes tauotta noin kolme vuotta elämästään? Jos lapsi viskoo kiviä kavereitaan päin, pitääkö äidin tosiaan olla sanomatta tästä sanaakaan?!

Kyllä, kyllä, ymmärrän toki kirjan sanoman ja käsitän, mitä tarinalla ajetaan takaa. Keinot ovat hyviä. Tavoitteet ovat hyviä. Lopputulos on hyvä. Mutta lapset toimivat kyllä hyvin erilailla – jo pelkästään meidänkin kolmen lapsen otoksella. Ja ehkäpä itseäni vain nyppii se, etten ole pystynyt likimainkaan samaan rauhallisuuteen ja tyyneyteen, kuin Meinin superymmärtäväinen äiti…

 

Jotain tuttua, jotain uutta

Tunnontuskieni keskellä huomaan kuitenkin ilokseni, että olen oma-aloitteisesti soveltanut useita kirjan ohjeita yrittäessäni selvitä ”haastavimmankin” lapsemme kanssa onnistuneesti niistä kaikkein vaikeimmistakin päivistä. Olemme yhdessä miettineet iltaisin, mitä hyvää kussakin päivässä on ollut. Olen piirtänyt lapseni selkään tuttua ja rauhoittavaa iltatarinaa. Olemme nauttineet satuhieronnasta. Olen sanoittanut lapseni tunteita. (Ja omiani!) Olen aina muistanut kertoa, miten rakas, tärkeä ja ainutlaatuinen hän on – kaikesta raivosta huolimatta.

Paljon olen tehnyt ja paljon olen myös näiden vuosien aikana oppinut. Mutta monia Elina Kauppilan ohjeita on vielä hyödyntämättä. Onneksi.

Ja kirja todellakin toimii: Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen nykyinen kaksivuotiaani alkaa uhmansa keskellä nauraa, kun puhun kiukkueläimestä – Kauppilan neuvoja noudattaen. Aina hänen ”hurja tiikerinsä” ei toki suostu häipymään, mutta eilisaamunakin saimme yhdessä vilkuttaa tiikerille hyvästejä. Ihan niin kuin Kamalan ihana päivä -kirjassa ohjeistetaan.

Sen sijaan siinä on kyllä vielä vähän tekemistä, että ”tosi paha” ruoka muuttuisi nirsoimmankin lapseni lautasella ihastuttavaksi makujen, tuoksujen ja värien sinfoniaksi… Tätä kohti mennään. 🙂

 

Tunnetaitoja ja läsnäoloa

Elina Kauppila on onnistunut ujuttamaan yhteen lyhyeen satuun useita keinoja, joiden avulla lapselle (ja aikuiselle!) voidaan opettaa tunteiden tunnistamista ja hyväksyntää, tietoista läsnäoloa, empatiaa ja rauhoittumista. Hän on sanoittanut Meinin kiukkua ja harmitusta, pettymystä ja surua – sekä sitä, miten kamalalta tuntunut päivä on lopulta kuitenkin ihana.

Vaikka sanataiteellisesti tämä satu ei kenties vastaakaan omaa ihannettani, on sen sanoma hieno. Ja lapseni nauttivat tarinasta.

Erityisesti poikkeuksellisen herkkä ja voimakkaasti reagoiva lapseni tuntui löytävän kirjasta paljon kiinnostavaa. Hän vaikutti samaistuvan syvälle tähän satuun. Ja saavan siitä itselleen paljon. Kun olimme lukeneet Kamalan ihanan päivän ensimmäistä kertaa, innostui omakin lapseni taas miettimään oman päivänsä hienoja asioita. Ja tietysti hän halusi minun jälleen piirtävän sadun hänen selkäänsä – juuri niin kuin omakin äitini piirsi aikoinaan minun selkääni. Kirja kannusti myös palauttamaan taka-alalle jääneen satuhieronnan osaksi arkeamme. Kiitos!

 

21 harjoitusta

Kirjan ensimmäinen osa on siis tarina Meinin kamalan ihanasta päivästä. Toinen osa puolestaan koostuu yli kahdestakymmenestä yksityiskohtaisesti esitellystä harjoituksesta. Mukana on edellä mainittujen asioiden lisäksi esimerkiksi hengitysharjoitus, hajuihin sisältyvien muistojen miettimistä, kehon ravistelua märän koiran tavoin, eläimiksi muuntautumista ja mielikuvitusmatkojen tekoa. Kirjassa kehotetaan myös muun muassa miettimään hyviä toiveita toisille, kirjoittamaan nämä paperilapuille, laittamaan ne tyhjään purkkiin – ja antamaan vaikka lahjaksi. Mikä ihana idea lähestyvää isänpäivää ajatellen! 😉

 

 

Elina Kauppila: Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness, Viisas Elämä 2016.

Kirja on saatu kustantajalta.

 

Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!