Oppimisen iloa ruokkimassa

Voi, kunpa lapsillani säilyisi aina kyky iloita uusista tiedoista ja taidoista. Voi, kunpa he onnistuisivat ikuistamaan uteliaisuutensa ja riemunsa, intonsa ja oivalluskykynsä. Voi, kunpa he arvostaisivat jokaista oppimaansa asiaa ja iloitsisivat aidosti myös kaikkien muiden oppimisesta. Voi, kunpa he eivät ikinä tulisi keskittymään asioihin, joita eivät osaa, vaan nauttisivat siitä, mitä kaikkea osaavat ja voivat oppia.

Oppimisen ilo on yksi tärkeimmistä asioista, joita toivoisin voivani opettaa lapsilleni, ja tätä samaa teemaa käsitellään uudessa Oppiminen on hauskaa! -lastenkirjassa.

 

Weninger ja Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

 

Kannustava tarina tärkeästä aiheesta

Oppiminen on hauskaa! on Birgitte Weningerin kirjoittama, Eve Tharletin kuvittama, Reija Jousjärven suomentama ja Lasten Keskuksen julkaisema kirja. Kun huomasin kyseisen teoksen Lasten Keskuksen kevään uutuuksien joukossa, halusin ehdottomasti päästä lukemaan sitä lapsilleni. Saimme kirjasta arvostelukappaleen ja uppouduimme siihen yhdessä kaikkien kolmen poikani kanssa (2, 3 ja 5 v.).

Kyseessä oli hempeästi kuvitettu, kannustava tarina metsän eläimistä, jotka perustivat itselleen oman koulun. Muut eläimet halusivat oppia lukemaan ja kirjoittamaan hiiripoika Hemmon tavoin, mutta pian he huomasivatkin, että jokainen heistä osasi jotain, jota pystyi opettamaan toisille. Yhdessä he saivat oppia, opettaa, pitää hauskaa – ja kokea myös jännittäviä hetkiä.

 

Weninger ja Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

 

Toimiva inspiraattori

Kirjan visuaalisuus ei kenties iskenyt poikiini erityisen suuresti, eikä tarinassa ollut varsinaisesti mitään poikkeuksellisen tai järisyttävän hienoa. Teos oli kuitenkin kaikkinensa kaunis, niin sisällöltään kuin ulkoasultaan. Ja toki mukaan ympätyt peppujutut olivat takuuvarmoja poikieni naurattaja…

Upeinta lukukokemuksessa oli se, miten pieni kertomus sai aikaan jotain hyvin suurta: se innosti lapseni miettimään omia ja toistensa taitoja. Oli huikean hienoa, miten kaksivuotiaskin alkoi selostaa oppineensa itse pukemaan kenkänsä, potkimaan tosi hyvin palloa, pelaamaan sählyä, piirtämään pöllön jne. jne. Oli myös upeaa kuulla, miten isoveli osasi eritellä nuorempiensa taitoja. Ja oli ihanaa saada pitää sylissään pientä, onnellista poikaa, joka sai taas roppakaupalla vahvistusta itseluottamukselleen ja ymmärsi, mitä kaikkea todella osaakaan. (Ei ole ihme, että psykologitkin suosittelevat koko perheen yhteisiä kehumishetkiä ja paperille kirjoitettuja osaamislistoja jokaisen perheen jokaviikkoisiksi tavoiksi!)

 

Weninger ja Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

 

Sysäys koululeikeille

Oppiminen on hauskaa! tarjosi vielä muutakin: kirjan lukemisen jälkeen meillä on leikitty ahkerasti koulua. Pojat halusivat kantaa liitutaulunsa olohuoneeseen ja pyysivät vihkoja ja kyniä käyttöönsä (kirjan käytäntöjä seuraten). Lukemaan ja kirjoittamaan oppinut viisivuotias alkoi opettaa kirjaimia pikkuveljilleen. Seuraavaksi vuorossa olivat numerot. Sitten liikunta. Ja musiikki. Ja laatikosta etsittiin myös kilistettävä kello välitunteja varten. Uusi suosikkileikki oli löytynyt!

 

Poikien koulu

 

Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!

 

Ihanaa, että tykkäät ja jaat! Kiitos!!

Vastaa