Jos ajattelet nukketeatterin olevan pelkästään sellaista sermin takaa käsinukkejen kanssa esitettävää satua, sinun pitää ehdottomasti mennä kokemaan Nukketeatteri Sampon Leonardon lentävät apinat. Tämä esitys on nimittäin jotain muuta. Täysin muuta.
Iivo Barićin ideoima ja Bojan Barićin ohjaama esitys on saanut inspiraationsa renessanssinero Leonardo da Vincin aikaansa edellä olevista keksinnöistä. Sampon verkkosivuilla kerrotaan Leonardon lentävien apinoiden unelmoivan lentämisestä. Mutta miten on, toteutuuko haave? ”Keksijän työhuoneessa kaikki on mahdollista eivätkä asiat ole aina sitä, miltä ne näyttävät…”
Jotain täysin uniikkia
”Mä luulin, et se olis rakentanut siinä esityksessä jotain juttua, jonka avulla se sais ne apinat lentämään. Mut siinä olikin vaan musiikkia. Ne esitteli siinä erilaisia, kaikenlaisista jutuista tehtyjä hahmoja.”
Olemme juuri nähneet Leonardon lentävät apinat Espoon kulttuurikeskuksen näyttämöllä. Vihdoinkin. (Esityksen ensi-ilta oli nimittäin jo viime keväänä.) Lapseni ovat hämmentyneitä. Ja itse asiassa olen myös itse. Olemme saaneet kokea jotain täysin poikkeuksellista. Jotain aivan uutta – mutta samalla hyvinkin vanhaa.
Lavalla ei esitetty juonellista tarinaa kuuluisasta italialaisnerosta eikä eteemme tarjoiltu yksiselitteistä kertomusta lentämään opettelevista apinoista. Sen sijaan koimme jotain paljon vaikuttavampaa, ainutlaatuisempaa ja havahduttavampaa. Sellaista, joka toisaalta vaatii katsojalta paljon enemmän, mutta samalla mahdollistaa pelkän estetiikan ihailun. Vaikka tiesimme, että esitys olisi sanaton, kokonaisuus yllätti silti.
”Sinne olis voinut tulla vauvatkin. Sellaiset, jotka tykkää katsoa esityksiä ja kaikenlaisia juttuja.”
”Jotkut ääneet vaan olis voinut olla vähän pelottavia…”
Esitys ei tarjonnut perinteistä toimintaa, mutta se sisälsi useita näyttäviä ja ihastuttavia kohtauksia, ja neljävuotiaani kiteyttikin oman näkemyksensä osuvasti:
”Se oli tylsä mutta hyvä.”
Steampunkia ja itäeurooppalaista tunnelmaa
Esityksen kerrotaan edustavan steampunkia, 1980-luvulla kehittynyttä tieteiskirjallisuuden suuntausta, jossa tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun viktoriaanista Englantia muistuttavaan maailmaan.
Leonardon lentävissä apinoissa höyrykoneiden aikakausi yhdistyy nykyaikaan ja mielikuvitukselliseen tekniikkaan – kuten steampunkin henkeen kuuluu. Siinä myös nähdään viittauksia viktoriaaniseen muotiin ja leikitellään ajatuksella mahdottomienkin näkyjen toteutuskelpoisuudesta.
Itse kuljin esityksen aikana vuosia taaksepäin. En tosin Englantiin, vaan Venäjälle. Hämyisessä tunnelmassa oli jotain samaa kuin vajaa parikymmentä vuotta sitten pietarilaisessa baarissa. Tai vielä pari vuotta aikaisemmin teatteritieteen opiskelijoiden Tallinnan matkalla.
Susan Ahon harmonikka ja Iivo Barićin kitara kuljettivat itseni punaviinilasien, taideopiskelijoiden ja filosofisten keskusteluiden äärelle. Olin matkannut ajatuksissani keskelle punavihreiden nuorten intellektuaalisuutta – joka jollain tasolla kiehtoi, muttei kuitenkaan onnistunut saamaan aitoa tarttumapintaa tällaiseen tavalliseen, keskiluokkaisen lääkärisperheen tyttäreen.
Siitä huokuu historia ja perinteet
Katsoin näyttämöllä kiiltäviä metalliputkia, ja pian ajatukseni olivat jo isovanhempieni Venäjältä tuodussa samovaarissa. Mielikuvitus kuljetti sieraimiini myös sen piipunhajun, jonka muistan leijailleen Siperiassa syntyneen isoisoisäni ympärillä… Mieleni haali ympärilleen jokaisen hipun, jolla oli edes jotain tekemistä itäisen Euroopan kanssa.
Ja yhtäkkiä minulle kirkastui, mikä tekee Nukketeatteri Sampon esityksistä juuri sellaisia kuin ne ovat. Niissä on oma, selvästi tunnistettava tyylinsä. Vaikka aiheet ja toteutustavat vaihtelevat hyvinkin paljon, on pohjalla aina sama vahva tausta. Ja se kumpuaa idästä. Tai ehkäpä tarkemmin sanottuna kaakosta. Siitä huokuu historia ja perinteet. Se soi harmonikassa. Ja sellaisessa kansanomaisessa polkassa.
Nukketeatteri Sampon esitykset eivät ole kuin muut. Niissä ollaan jossain kauempana, toisessa, leppoisan letkeässä kulttuurissa, nukketeatterin ydinmailla.
On pakko googlata:
Bojan Baric. Säveltäjä, nukketeatterintekijä. s. 1955 Belgradissa, Jugoslaviassa. Muutti Suomeen, Helsinkiin vuonna 1977. Opiskellut Prahan Muusien akatemiassa 1972-77. Perusti Nukketeatteri Sammon yhdessä Maija Baricin kanssa vuonna 1977. (HS 9.8.1999)
—
Maija Barić pääsi ylioppilaaksi 1969 ja valmistui lastentarhanopettajaksi vuonna 1972 Helsingissä. Hän opiskeli musiikkia vuosina 1969-1971 Berliinin Hochschule für Musik -korkeakoulussa. Vuosina 1974-1977 hän opiskeli nukketeatteria Prahan Muusisten Taiteiden Akatemiassa (DAMU) Suomen kulttuurirahaston apurahan turvin. Vuosina 1980-82 hän syvensi ammatillista osaamistaan Prahassa Tšekkoslovakian valtion kulttuuriapurahan tuella. Vuonna 1977 Maija Barić palasi Suomeen ja perusti Nukketeatteri Sampon yhdessä Bojan Barićin ja Anneli Forssin kanssa. Maija Barić toimi Nukketeatteri Sampon taiteellisena johtajana aina vuoteen 2014 asti. (Wikipedia)
Barićien poika, Iivo Barić, on kasvanut keskellä nukketeatteria. Yli 40-vuotiasta Sampoa hän on johtanut vuodesta 2014 lähtien.
Opit eivät ole menneet hukkaan.
Sampon kevät 2018
Eilinen Leonardon lentävät apinat oli yksi tämän kevään viimeisistä näytöksistä. Tänä aamuna se on nähty toistamiseen Espoon kulttuurikeskuksessa ja tiistaina 27.2.2018 klo 10 se on vielä mahdollista kokea Malmitalossa Helsingissä. Mutta ei hätää, esitys jatkaa ohjelmistossa syksyllä! 🙂 (Esitysajat ja -paikat varmistuvat tuonnempana.)
Nukketeatteri Sampon kevään ohjelmistosta löytyy kuitenkin myös lukuisia muita esityksiä ja paljon muuta toimintaa.
Monta esitystä pienille ensikertalaisille
On ihanaa, miten heidän ohjelmistossaan on useita vain 30 minuutin pituisia esityksiä, joihin voi tuoda (isompien lasten ohella) jo alle kaksivuotiaita teatteriensikertalaisia (mm. Kolme pientä porsasta, Lurpukka ja sininen takki sekä Harakka huttua keittää). Mutta toisaalta tarjolla on paljon esityksiä myös vähän isommille lapsille – kuten myös aikuisille (ks. ohjelmisto).
Myös isommille
Monet alakoululuokatkin ovat kuulemma tykänneet esim. Laiva on lastattu ja Sateenkaarikala-esityksistä. Ja jo 25 vuotta esitetty MIAU! Pääsiäinen teatterissa -esityksen kerrotaan hurmanneen hyvinkin monenikäisiä katsojia.
Kevään ensi-ilta (8.5.2018) tulee olemaan Iivo Barićin käsikirjoittama ja ohjaama Lennä lennä leppäkerttu.
Talvilomalla paljon ilmaisohjelmaa!
Ensi viikolla (vko 8/2018) Sampossa järjestetään monenlaista ilmaisohjelmaa perheille: maanantaina musiikkisuunnistus, tiistaina teatterisuunnistus ja keskiviikkona Minikustannuksen pop up -kirjakauppa sekä työpajoja. (Lisätietoja täältä.)
Myös kursseja, synttäreitä ja paljon muuta
Sampon satumaisissa tiloissa pidetään myös mm. nukketeatterimuskaria ja siellä voi viettää synttärijuhlia. Useana lauantaina yli 4-vuotiaille on tarjolla myös erilaisia työpajoja. (Lue lisää.)
Ja lisäksi löytyy kahvila! Ja puoti!
Vaikuttavia teatterielämyksiä!
– Johanna
Nukketeatteri Samposta voit lukea myös mm. seuraavista jutuistani:
- Ihana joulu! Tänään koimme taikaa… (14.12.2016)
- Nukketeatteria Erottajalla (19.2.2016)
- Perunateatteria ja ehkäpä maailman paras nukketeatterikirja (3.4.2017)
Nukketeatteri Sampo, Erottajankatu 7, Helsinki, nukketeatterisampo.fi
Leonardon lentävät apinat, ikäsuositus yli 3-vuotiaille, liput 12 €
Omat lippumme on saatu Nukketeatteri Sampolta. Kiitos!
Esityskuvat: Uupi Tirronen, muut kuvat otettu käsiohjelmasta
Lue myös Pienten taikapiiri -blogin juttu ko. esityksestä!
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
1 thought on “Poikkeuksellisen vaikuttavaa nukketeatteria. ”Se oli ihan erilainen kuin mä luulin.””