Rauma on tunnettu ihanan idyllisestä vanhasta kaupungistaan ja monipuolista ohjelmaa tarjoilevasta Pitsiviikostaan. Mutta kuka on käynyt Kuuskajaskarissa? Siis entisessä sotilassaaressa, jossa pääsee mm. seikkailemaan poikkeuksellisen kauniissa luonnossa, juoksemaan vallihaudoissa ja tutkimaan ihan oikeita tykkejä! Ja tänä kesänä katsomaan myös superihanaa Kolme iloista rosvoa -lastenteatteriesitystä!
Niin tuttua, mutta samalla täysin tuntematonta
Rauma on oma lapsuuskaupunkini ja paikka, jossa isäni asuu edelleen. Tästä huolimatta tämän jutun Kuuskajaskari-hehkutus on tehty objektiivisella katseella – ilman erityistä kotiseuturakkautta tai nostalgista lapsuusfiilistelyä…
Vaikka olen elänyt tässä lounaisrannikon pikkukaupungissa elämäni 19 ensimmäistä vuotta ja ollut vielä useana opiskelukesänänikin töissä kaupungin kulttuuritoimistossa, on Kuuskajaskari ollut itsellenikin täysin tuntematon alue vielä viime viikonloppuun asti. Onneksi ei ole enää!!!
Oi, mikä kokemus!
Saimme viettää perheemme kanssa ihan mahtavan vuorokauden kyseisellä saarella. Saimme kokea loistavan teatteriesityksen. Saimme syödä ja saunoa, retkeillä ja poimia mansikoita. Saimme kiivetä näkötorniin ja tutustua järeisiin rannikkotykkeihin.
Pojat juoksivat metsässä aivan innoissaan, eivätkä he suinkaan olisi halunneet lähteä saarelta vielä yhden yön jälkeen. He hihkuivat haltioituneina kaikille vallihaudoille, ampumapaikoille ja muille ”sotajutuille”. He myös ylistivät yhteen ääneen Jo-Jo Teatterin Kolmea iloista rosvoa. Ja arvaapa vaan, olivatko he innoissaan, kun aamupalapöydästä löytyi kaiken muun ohella sotkun munkkeja!
Itse fiilistelin – teatterikokemuksen lisäksi – mielettömän kaunista saaristoluontoa, valtavia tyrnipensaita, joitain romanttisen rapistuneita 40-luvun puutaloja, 60- ja 70-lukujen linjakasta arkkitehtuuria, leppoisaa vesibussimatkaa jne…
Kun jätti huomioimatta majoitushuoneistomme tunkkaisen ”mökkituoksun” ja aikansa eläneen sisustuksen, sai nautiskella lempeästä leirikeskustunnelmasta, sellaisesta rennosta hienostelemattomuudesta, jossa oli jopa hitunen tahatonta camp-henkisyyttä… (Huonoon kuntoon päässeet rakennukset ollaan tosin kuulemma purkamassa upouuden mökkikylän tieltä, kunhan kaavauudistus saadaan vietyä läpi… Jos siis haluaa nähdä autenttisen armeijaympäristön, kannattanee toimia nopeasti! ;))
Linnakesaaresta lomakohteeksi
Tämä kesäisen viikonloppumme hurmaava lomasaari on siis vanha linnakesaari, joka sijaitsee noin 4 kilometrin ja 30 minuutin päässä raumalaiselta Poroholman leirintäalueelta (joka muuten on myös kokenut ihan huikean muodonmuutoksen sitten omien muistojeni!).
1600-luvulla Kuuskajaskarissa laidunsi karja, ja ensimmäisestä maailmansodasta lähtien se on toiminut sotavoimien käytössä. (Saaren historiasta löytyy lisäinfoa täältä.) 1990-luvun lopussa Kuuskajaskarin varusmieskoulutus lopetettiin, ja saaresta alkoi kehkeytyä loma- ja matkailukohde.
Tällä hetkellä Kuuskajaskarin vanha kasarmirakennus sekä henkilökunnan asunnot ovat majoituskäytössä. Ihan ensimmäisestä kasarmitalosta on tehty viihtyisä ravintola, ja muista saaren rakennuksista löytyy mm. kivinäyttely, taidetta, lainattavia kirjoja, täytettyjä eläimiä jne.
Saarella on mahdollisuus mitä moninaisempiin aktiviteetteihin – niin lapsille kuin aikuisillekin. Sotahenkisyyden ohella sieltä löytyy mm. lasten oma snorklauspuisto, jossa pääsee sukeltamaan metrin syvyydestä keramiikkataiteilija Kirsi Backmanin veistoksia!
Tämä ei jää tähän!
Meille tämä vierailu oli – teatterikokemuksen ohella – lähinnä yleistä fiilistelyä, saareen tutustumista ja kahvila-ravintolan tarjonnasta nauttimista. Ensi kerralla otamme mukaamme ison kaveriporukan ja nuotiomakkarat, pistämme pelit pystyyn ja varaamme käyttöömme isomman saunan. Ehkäpä halukkaat pääsevät testaamaan jopa laserammuntaa maanalaisessa bunkkerissa…
Ja voi, kunpa ensi kesänäkin saarella saisi nähdä laadukasta lastenteatteria! Tämä kokemamme Kolme iloista rosvoa oli nimittäin sen verran hieno elämys, että vastaavaa toivoisi saavansa kokea vähintään kerran kesässä.
Loistava esityskokemus
Vai miltä kuulostaa mielestäsi se, että voi kuljettaa perheensä vesibussikyydillä kauniiseen saareen, nauttia mahdollisesti vaikkapa runsaan noutopöydän antimista, kulkea pienen matkan sisemmälle saareen ja astua sisään punaiseen taloon, joka on aikoinaan toiminut tykkivarastona?
Viehättävään lautarakennukseen on lavastettu pastellisen kaunis kaupunkikuva. Pieni poika (Vanamo Lindroos) lennättää paperilennokkia maassa istuskellen. Menee hetki ja valot himmenevät. Alkamassa on norjalaisen Thorbjørn Egnerin vuonna 1955 kirjoittama ja Tuulia Lindholmin ohjaama klassikkokertomus pienestä Kardemumman kaupungista, jossa elää myös kolme rosvoa – Kasper, Jesper ja Joonatan…
Vieressämme katsomossa istuu poika, joka kertoo ylpeänä esityksen poliisin olevan hänen isänsä. Ja lapsi on syystäkin ylpeä. Poliisimestari Paavali (eli Ville Vettenranta) on nimittäin erinomainen. Ja erinomainen on myös vaikkapa Tiia Saarisen Jesper ja Emma Bowlesin Joonatan. (Ne ilmeet!) Ihan huippua on myös se, että Kasperin rooli on annettu Venla Ollikaiselle, vasta 10-vuotiaalle raumalaistytölle!
Ja sitten on ihan uskomaton Sohvi Neiti. En itse yleensä liiemmin innostu siitä, että miehet puetaan naisten hepeniin ja sitten heille on tarkoitus naureskella. Mutta jos näkisit 180-kiloisen Kristian Ahon esittämässä tiukkaa Sohvi Neitiä, et voisi olla hurmaantumatta (etkä kenties pelästymättä…) Huikea roolitus! Ja nerokasta on myös se, miten muutamat roolit on annettu käsinukeille.
Kokonaisuus noudattaa Egnerin tarinaa sen monine hauskoine käänteineen ja kauniine loppuineen. Ihana. Hieno. Kaunis. Vaikuttava. Koskettava. Hauska. Huvittava. Onnistunut.
Menkää ihmeessä kokemaan tämä esitys! Ja jääkää ihmeessä saareen myös yöksi! Ja jos lähdette Raumalle kauempaa, käykää ihmeessä myös ainakin Vanhan Rauman kujilla, upeassa Merimuseossa ja vaikkapa hienossa Kipparinpuistossa!
Kiitos Kuuskajaskari ja Jo-Jo Teatteri! Oli ihanaa!
– Johanna, Jussi ja meidän omat ”Kasper, Jesper ja Joonatan”
Kokemuksemme on Kuuskajaskarin ja Jo-Jo Teatterin tarjoama, mutta kaikki jutussa kirjoittamani perustuu omiin, aitoihin kokemuksiimme ja mielipiteisiimme.
Kolme iloista rosvoa Kuuskajaskarissa 13.8.2017 asti. Lue lisää täältä.
Muita tämän kesän lastenteatteriesityksiä löytyy Kesäteatteria lapsille – 17 poimintaa eri puolilta Suomea -jutustani.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
Kuulostaa hauskalta tuo teidän reissunne ja teatterikokemus! Kesäteatteri on kyllä niin kivaa. Me oltiin juuri Tuusulan Krapilla katsomassa KUT:n Mimmi Lehmää ja Varista ja tutustuttiin samalla reissulla muutenkin mielenkiintoiseen museotarjontaan siellä päin. Kolmea iloista rosvoa en ole nähnyt teatterissa koskaan. Elokuussa Ylihärmän Nuorisoseuralla esitetään sitä myös ja jos vain satumme olla mummolassa siellä päin Suomea esityspäivänä niin menemme kyllä katsomaan. Kolme iloista rosvoa on yksi parhaista äänikirjoista, jota meillä on kuunneltu niin olisi kyllä hauska nähdä tuo joskus teatterissakin.
Kiitos, Piia! Meillä oli kyllä tosiaan hurjan kiva reissu. 🙂 Tuo oli juuri sitä, mitä lapsemme rakastavat: teatteriesitys, metsä, luonto, meri, sauna, leppoisa yhdessäolo jne. Suosittelen!
Esitys oli koko perheemme mielestä hyvä, ja Kolme iloista rosvoa on oikeastaan ainut teatteriesitys, jonka itse muistan elävästi omasta lapsuudestani. Ja olen aika varma, että pojat tulevat muistamaan tämän… (Vaikka heidän teatterikokemustensa määrä onkin moninkertainen omaan lapsuuteeni verrattuna…)
Kiitos Mimmi Lehmä ja Varis -vinkistä! Voi, kunpa vaan ehtisi käydä katsomassa kaikki kivan kuuloiset esitykset.
Ihanaa kesää teille!
– Johanna
Jos mahdollista, reissuun kannattaa yhdistää Kylmäpihlajan majakka. Kuuskajaskarista 20 min laivamatkat. .
Kiitos vinkistä! Itseltämme Kylmäpihlaja on vielä kokematta, mutta vaikuttaa kyllä niin upealta paikalta, että sinnekin on päästävä. 🙂 Ja olisi tosiaan näppärä jatkaa Kuuskajaskarista suoraan Kylmäpihlajaan – tai toisin päin.