Brasilialainen Ernesto Neto on yksi nykytaidemaailman kärkinimiä. Eikä ihme. Hän kutsuu katsojansa osallistumaan, rauhoittumaan ja olemaan läsnä. Hän ammentaa taiteeseensa yhden Amazonian alkuperäiskansan, huni kuinin, perinteitä ja rituaaleja, erityisesti luonnonviisauden hyödyntämistä sekä pyrkimystä onnellisuuteen ja harmoniseen elämään. Kaiken tämän mystisyyden ja alkuperäiskansojen kunnioituksen lisäksi Neton teokset ovat esteettisesti upeita ja valtavan vaikuttavia. Ne totisesti onnistuvat virittelemään eri aisteja – kuten kolme pientä poikaanikin saivat kokea Kiasmassa viime viikolla.
”Mä haluan mukaan!”
Ennen museovierailuamme näytin lapsilleni Kiasman verkkosivuilta löytyvän videopätkän Neton Boa-näyttelystä. Tämän jälkeen kukaan ei suostunut jättämään kyseistä taidekokemusta väliin. ”Älkää sit vaan menkö silloin, kun mä en ole kotona!”
Ja näyttelyn jälkeen jokainen pojistani oli varmastikin yhtä vakuuttunut retken kannattavuudesta.
Kolmeen saa koskea
Kiasmaan saavuttuamme esikoiseni alkoi kysellä Face to Face -kokoelmanäyttelystä tutuksi tullutta monsterireittiä. Tätä ei tällä hetkellä ollut tarjolla, mutta sen sijaan saimme aulassa mukaamme paperin, jossa mm. esiteltiin ne kolme Neton teosta, joihin sai koskea tai astua sisään.
Tepastelimme museossa sukkasillamme ja pääsimme osaksi jotain ainutlaatuista. Neto oli luonut Kiasmaan näyttäviä, värikkäistä puuvillalangoista virkattuja teoksia, joista lapsenikin saivat selvästi ammenettua iloa ja onnea. Poikani makoilivat keinuvilla vuoteilla, tutkivat materiaalien tuntua, istuivat teoksissa, astuivat toisiin, aistivat ja tarkkailivat. Tosin erityisesti pehmeä Boan puutarha tuntui kutsuvan myös pomppimaan ja juoksemaan. Harmi vaan, ettei tähän kutsuun saanut vastata… (Ymmärrettävistä syistä!)
Ehkäpä vähän yllättävääkin oli, että kaiken osallistuvuuden ja värikkyyden keskellä poikiani kiinnosti kenties kaikkein pisimpään videoteos, jossa huni kuin -johtajan poika laulaa parantavaa laulua Hans Arpin Kauernd-veistokselle. Tässä tuntui olevan jotain maagista ja koukuttavaa. Oli kuin Ernesto Neto olisi onnistunut synnyttämään teoksellaan todellisen yhteyden pienten poikieni ja luoteisbrasilialaisen kansan välille.
Oma alkuperäiskansa kotonamme
Kotona olemme palanneet Ernesto Neton ja huni kuin -kansan maailmoihin testailemalla vanhimpien poikieni (5 ja 3 v.) kanssa neulomista ja virkkausta sekä puuvillalankojen pujottelua ja niittailua. Pujottelutöitä alamme varmaankin tehdä enemmänkin, mutta virkkaus ja neulonta taitavat jäädä vielä odottamaan tulevaisuutta…
Rakensimme myös majan erilaisista taljoista ja villapeitoista. Mukaan otimme Kiasmassa näkemämme esikuvan mukaisesti erilaisia soittimia. (Erityisen sopiviksi koimme poikien omat DIY-soittimet.) Kaikki pojat askartelivat myös intiaanipäähineet ja kaivoivat roolivaatekaapistamme omalle heimollemme sopivia asuja.
Ernesto Neto Kiasmassa 4.9.2016 asti. Oma alkuperäisheimomme kotonamme kenties vielä huomenna?
1 thought on “Huni kuin -harmoniaa Kiasmassa, oma heimo kotona”