Opiskeluvuosien jälkeen ei ole tullut mieleenikään lähteä laivaristeilylle ihan vain huvin vuoksi – ennen viime kesää. Heinäkuussa teimme matkan Tukholmaan, ja samalla ymmärsimme olevamme risteilymatkojen ydinkohderyhmää. Suuri laiva pallomerineen, minidiskoineen, buffetpöytineen ja kaikkine kesäksi rakennettuine lisähuvituksineen oli pojille varsinainen paratiisi. Itse rakastuin Tukhomassa Moderna Museetin ja Arkitektur- ja designcentrumin muodostamaan kokonaisuuteen, jossa lapsille annettu huomio ylitti kaikki aikaisemmat kokemuksemme. Tällä viikolla oli uuden laivaretken vuoro. Nyt Tukholman kohteenamme oli lasten satumaailma Junibacken.

 

Terveisiä Junibackenilta! Hälsning från Junibacken!

 

Suosikkihahmoja ja klassikkosatuja

Djurgårdenin saarella sijaitseva Junibacken on Astrid Lindgrenin klassikkohahmojen ympärille rakennettu satutalo, jossa voi tavata myös monia muita tuttuja satusankareita, kuten Mikko Mallikkaan, Viirun ja Pesosen sekä Mimmi Lehmän ja Variksen. Ja tällä hetkellä täällä Ruotsin parhaassa lastenmuseossa on myös hieno Muumilaakso.

Junibacken on ihastuttava, upea ja kerrassaan huikea. Kaikki on rakennettu taidokkaasti ja museotaloon on onnistuttu luomaan hieno tunnelma. Lapset saavat leikkiä, touhuta ja liukua saduista tutuissa ympäristöissä. Tosin loppiaisaamupäivä suurine väkimäärineen ei varmastikaan ollut se kaikkein paras vierailuajankohta…

 

Suosikkihahmoja Junibackenilla, mm. Mikko Mallikas ja Mimmi Lehmä ja Varis

 

Vähän liian jännä junamatka

Viisivuotiaan esikoisemme mielestä kaikkein parasta Junibackenilla oli juna, joka kuljetti meidät läpi Astrid Lindgrenin satumaailmojen: Marikin, Eemelin, Katto Kassisen, Ronja Ryövärintyttären, Veljeni Leijonamielen… Satuympäristöt oli rakennettu taidokkaiksi minimaailmoiksi ja kertojaääni selosti tarinoita kiinnostavasti. (Kertomus oli valittavissa lukuisilla eri kielillä, eli tietysti myös suomeksi.)

Olimme tietoisia, että junamatka voisi olla hieman jännittävä. Ja sitä se pienemmille olikin. Kun junavaunumme kulki pimeydessä ryövärien keskellä tai Karmanjakassa hirmuvalloittajan ja lohikäärmeen edessä, alkoi tuntua kuin olisimme vieneet poikamme hurjaan kummitusjunaan… Voi, kunpa jännittävien tarinoiden jälkeen olisimme vielä lopuksi päässeet vaikkapa iki-ihanaan Melukylään! Kolmevuotiaamme tosin kertoi haluavansa kyseiselle junaretkelle uudestaankin: ”Joo, sitten, kun olen koululainen, tai ainakin päiväkotilainen…”

 

Junibackenilla pääsee leikkimään Peppi Pitkätossun Huvikumpuun!

Laatuteatteria lapsille

Satujunasta noustuamme pääsimme Peppi Pitkätossun Huvikumpuun, ja hetken päästä viereisellä lavalla sattui iloksemme alkamaan teatteriesitys: Mikael Kallinin käsikirjoittama ja ohjaama Gittan och älgbrorsorna, joka pohjautui Pija Lindenbaumsin samannimiseen lastenkirjaan. Esitys oli parinkymmenen minuutin mittainen tarina tytöstä, joka oli kyllästynyt hiljaiseen huoneeseensa ja toivoi kovasti saavansa sisaruksen – kunnes kaapista ilmestyi kaksi hirveä hänen veljikseen.

 

Gittan och älgbrorsorna Junibackenilla

 

Esitys oli onnistunut. Se oli hyvä, hauska ja juuri sopivan mittainen, ja jopa täysin ruotsinkieltä osaamaton kolmevuotiaamme katsoi esityksen mielellään. Itseäni (kolmen pojan äitinä) tosin hieman häiritsi se perusasetelma, että Gittan esitettiin ihastuttavaksi tytöksi ja hirviveljet täysin alkeellisiksi, riehuviksi pojiksi… No, tästä huolimatta innostuin esityksestä ja Pija Lindenbaumin tarinasta sen verran paljon, että ehdin jo varata kirjastosta kaikki tämän itselleni ennestään tuntemattoman kirjailijan neljä suomennettua Gittan-kirjaa: Henna ja pässinpäät, Henna ja harmaat sudet, Henna ja hurjat hirvet sekä Henna hiipii piiloon.

 

Omanlaistaan taidetta myös laivalla

Ensiajatuksella tuntuu hyvin väkinäiseltä yrittää yhdistää ruotsinlaiva taide-elämykseen, vaikka poikani spontaani idea kaiken yltäkylläisyyden keskellä voisi hyvinkin olla realismia: ”Onko täällä missään mitään museota?” Toki Silja Symphonyn portaikoista löytyy maalauksia, mutta ehkäpä eniten taiteilua on kuitenkin lasten leikkitilassa, vaikka pallomeret ja kiipeilymahdollisuudet jotain muuta ovatkin. Eivätkä konsolipelitkään taida vielä ihan yleisesti olla vakiinnuttaneet paikkaansa taidemaailmassa. Mutta entäpä lasten animaatiot? Piirustusmahdollisuudet? Tai kasvomaalaus? Entäpä huikeat legorakentelupaikat? No, ainakin oli hauskaa. Ja elämystä kerrakseen!

 

Legomaailma Silja Symphonyn leikkitilassa Silja Symphonyn Siljalandissa

Written by taidekoti

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *