Kaupallinen yhteistyö: Taiko
”Osaatteko vastata kysymykseen, miksi taiteen pitäisi löytää reitti kotiin?”
Tämä oivallinen kysymys on poimittu viikko sitten Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksen kommenttikentästä. Kommentoidussa kirjoituksessa Suomen Kuvanveistäjäliiton toiminnanjohtaja Karoliina Korpilahti peräänkuuluttaa ihmisiä hankkimaan taidetta omiin koteihinsa. Hän viittaa tekstissään samaisen median pari päivää aikaisempaan kolumniin, jossa toimittaja Eleonoora Riihinen kummastelee sitä, että suomalaisten kotien seinille valitaan heppoisia julisteita aidon taiteen sijaan – myös silloin, kun rahaa ja laadunjanoa näyttäisi löytyvän.
Korpilahti ei suinkaan ole ainoa, joka reagoi Riihisen tekstiin. Alkuperäinen kolumni on kerännyt lukuisia kommentteja ja alan somekuplat ovat täyttyneet kyseisen artikkelin jaoista. Moni on esittänyt näkemyksiään siitä, miksi ei hanki taidetta ja toiset taas kertoneet syitä hankinnoilleen. Kritiikkiä ovat saaneet mm. ostamisen vaikeus, taiteen turhuus ja ylipäätään koko aiheen vieraus. Osalle ne mummolan maisemataulut ovat kai johtaneet ajatuksen taiteesta ihan väärille urille.
Kommenteissa on valistettu tietämättömiä siitä, että taide luo kodille sielun ja synnyttää aidon tunnelman. Hintakäsityksiä on korjattu (saa myös edullisesti!) ja ostopaikkoja lueteltu (mm. Taiko).
Mutta riittävätkö nämä kommentit vastaukseksi niille, jotka miettivät, miksi omaan kotiin pitäisi hankkia taidetta? Tai niille, jotka yhä kokevat taiteen hankkimisen liian haastavaksi?
Tämä käsillä oleva blogiartikkeli on yksi vastaus tähän kaikkeen. Se kaivelee taiteen hyötyjä ja availee hankintaa. Se perustelee muutamalta kantilta sitä, miksi Artek-klassikoiden tai second hand -löytöjen rinnalle todellakin kannattaa hankkia uniikkia laatutaidetta. Samalla tämä juttu vinkkaa, miten aitoa taidetta voi hankkia ihan vaan vaikka omalla kotisohvalla makoillen. Jo yhdellä satasella. Haluatko kuulla?
Mitä hyötyä taiteesta on?
Aloitetaan hyödystä. Tiedostan, että taidepiireissä ei juurikaan hihkuta hyötynäkökulman korostamisesta, sillä taidehan on itseisarvo sinänsä. Taide on tärkeää taiteena. Mutta tiedätkö, miksi esimerkiksi sairaaloissa on taidetta? Tai miksi päiväkoteihin tilataan näyttäviä muraaleja veronmaksajien rahoilla?
Ei siksi, että haluttaisiin vain tukea taiteen tekijöitä ja kannustaa heitä jatkamaan. Tai siksi, että se nyt vaan näyttää kivalta. Eikä edes pelkästään siksi, että taide, kulttuuri ja sivistys ovat kansakunnan elinehto.
Taidetta on esillä monissa julkisissa paikoissa siksi, että taiteesta on tutkitusti hyötyä.
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 2019 raportin, jossa on analysoitu yli 3000 alan tutkimusta – ja tulokset osoittavat kiistatta sen, että taide ja kulttuuri todella hyödyttävät monin tavoin niin tekijäänsä kuin kokijaansa.
Taide lisää viihtyvyyttä. Taide kehittää tunteita, stimuloi aivoja ja kasvattaa mielikuvitusta. Taide mm. vähentää ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Taide parantaa. Taide tasapainottaa stressihormoni kortisolia ja tehostaa mm. immuunijärjestelmien sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä. Ja niin edelleen. (Ks. esim. Lääkärilehti 5/2020.)
Esteettistä hyvinvointia
Kun siirretään katse julkisista tiloista ihmisten omiin koteihin, hyötyjen lista sen kun kasvaa. Esiin nousevat mm. oman tyylin korostaminen, itseilmaisu, muistojen vaaliminen, ilon lisääminen sekä tietysti se kodin tunnelman kasvattaminen ja sielukkuuden löytäminen.
Itseä miellyttävä taide saa voimaan hyvin. Se avartaa ja aktivoi, hellii ja hemmottelee. Taide myös kutsuu niin perheenjäsenet kuin kyläilijät keskusteluun. Se puhuttelee. Ja koskettaa. Taide lisää kokijansa esteettistä hyvinvointia.
Taidefilosofi Monroe C. Beardsley puhui jo 1960-luvulla esteettisestä hyvinvoinnista ja esteettisestä varallisuudesta. Hän tarkasteli näitä termejä yhteiskunnan tasolla ja määritteli esteettisesti hyvinvoivaksi yhteiskunnaksi sellaisen, jossa kansalaisten esteettisten kokemusten laadullinen ja määrällinen taso on korkea. Esteettinen varallisuus puolestaan merkitsi hänelle yhteiskunnan esteettisten asioiden kokonaismäärää. (Ks. esim. Breadsley 1983)
Monet tutkijat ovat kehitelleet tätä esteettisen hyvinvoinnin käsitettä eteenpäin, soveltaneet sitä yksilötasolle sekä mm. esittäneet sille monenlaisia ilmenemismuotoja. (Ks. esim. Arto Haapala, Kalle Puolakka ja Tarja Rannisto (toim.) Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi, SKS 2015)
Ei pelkkää katalogikamaa
Estetiikan merkitys yhtenä hyvän elämän edellytyksenä on todistettu useaan otteeseen ja sen tärkeys myös yksityiskodeissa on osoitettu oleelliseksi. Hyvän elämän kannalta on tärkeää, että oma koti on esteettinen. Mutta esteettinen ei suinkaan tarkoita pelkkää mitäänsanomatonta kauneutta tai särötöntä harmoniaa.
Nämä ominaisuudet voivat toki olla osa esteettisyyttä, mutta termi sisältää myös ajatuksen jostain koskettavasta, vaikuttavasta tai sykähdyttävästä. Ja tämä lisäys on helppoa saavuttaa taiteella. Ei siis massatuotetuilla julisteilla tai liukuhihnateoksilla, vaan yksilöllisillä, uniikeilla maalauksilla, veistoksilla tai esimerkiksi valokuvilla.
Kun kiiltokuvamaiseen katalogikotiin lisätään koskettavaa taidetta, koko koti herää eloon. Kun trendaavat designesineet saavat rinnalleen jotain sykähdyttävää, kodista tulee esteettinen. Tai kun ihan vaan Ikea-kalusteiden joukkoon nostetaan pienikin pala uniikkiutta, syntyy kodille sielu.
Oma maku riittää
Kenenkään ei tietenkään tarvitse mennä ostamaan seinälleen mitään vastenmieliseksi kokemaansa taideteosta, jotta saisi aikaan säröä. Eikä kenenkään missään nimessä tarvitse hakemalla hakea mitään syvästi vaikuttavaa. Pelkkä uniikki teos riittää. Sellainen, josta itse pitää. Joka miellyttää omia ja oman perheen aisteja. Joka sopii itselle. Tuntuu hyvältä. Tai kivalta.
Ei taiteen hankkimisessa tarvitse uppoutua taidefilosofian teorioihin tai sukellella missään syvissä tulkinnoissa. Ei taiteen ostaminen ole vaikeaa. Sen kun vaan selaa nettiä ja tilaa mieleisensä vaikkapa Taikon valikoimista.
Mutta mitä jos valitsee väärin?
Ei taiteessa ole oikeaa tai väärää. Niin kuin ei sisustamisessakaan. Jokainen saa tykätä, mistä tykkää. Ja kyllähän jokainen voi ripustaa seinälleen pelkkiä julisteita, jos haluaa. Tai olla ripustamatta yhtään mitään. Mutta jos haluaa viihtyä kodissaan, kannattaa harkita oikean taiteen hankkimista. Jos haluaa kasvattaa esteettistä hyvinvointiaan, voi olla fiksua valita aitous.
Tavoitteena status?
Eleonoora Riihinen kertoo Hesarin kolumnissa tehneensä päätelmän, ettei kuvataide kuulu enää ylemmän keskiluokan statussymboleihin. Hän perustelee tätä päätelmäänsä sillä, että Suomen kaunein koti -ohjelmassa mukana olleiden, designhuonekaluilla sisustettujen arvotalojen seiniä koristavat halpiskehyksissä olevat massajulisteet – eikä siis aito, uniikki taide.
On selvää, että kyseinen televisio-ohjelma ei edusta kattavasti maamme koteja, ei edes niitä kauneimpia. Sisustuslehdet, -kirjat ja Instagram-tilit ovat edelleen täynnä upeita, tunnelmallisia koteja, joista löytyy hyvin usein myös taidetta. Ja itseasiassa uudella, juuri alkaneella Suomen kaunein koti -kaudellakin on nyt jo nähty (ja tullaan vielä näkemään) koteja, joissa taiteelle on annettu paljonkin painoarvoa (ks. esim. @talovillalouse).
Mutta kiinnostavaa on ajatus taiteesta statussymbolina.
Kokeeko moni, että on liian iso riski ostaa näyttävä maalaus, jos ei tunne taidetta? Mitä jos se ei sovikaan tavoitellun statuksen raameihin? Jos oma ostos paljastaakin tietämättömyyden? Kertoo hankkijastaan liikaa?
On ihan selvää, että esimerkiksi Artekin tuotteet ovat superhelppo designvalinta taloudellisesti menestyvien koteihin. (Ja ovathan ne ihan valtavan ihania!) Ja on kiistatta totta, että kopioimalla sisustukseen pelkkää beigeä ja klassikon aseman saavuttaneita kalusteita, ei voi mennä kovin pahasti pieleen. (Huh!)
Mutta kuka haluaa piiloutua katalogikotiin? Tyytyä pelkkään pintaan ja unohtaa todellisen estetiikan, tunnelman ja sielukkuuden?
Teinin tyrmäys
Kun me valitsimme tuoreinta taidehankintaamme työpöytämme viereen, olimme jo päätymässä kirkkaan väriseen, hyvin näyttävään ja vieläpä esittävään akryylimaalaukseen. Tämä teos täytti kriteerit sykähdyttävyydestä ja vaikuttavuudesta. Se olisi luonut kiehtovaa säröä harmonisen olohuoneemme viereen ja erottunut merkittävästi muusta taiteestamme. Ja kaiken lisäksi teoksen hinta oli jopa yllättävän edullinen siihen nähden, että tekijä oli jo hyvin meritoitunut ja hänen taidettaan löytyy mm. useiden museoiden kokoelmista. (Mikä on yksi tae sille, että taiteilija on myös asiantuntijoiden mielestä ns. hyvä.)
Mutta miksi lopulta hylkäsimme kyseisen teoksen?
Siksi, että teini ei halunnut sitä kotiimme. Hänen näkemyksensä mukaan kyseinen teos on ”ihan pissan värinen” ja tarkoitettu ”jollekin pinkkitukkaiselle tyypille”. Saimme myös mm. kuulla hänen käyttävän teosta saunassa peflettinä, jos tulisi joskus perimään sen. (Puuh.)
Espoolaisella omakotialueella asuvalle teinille on tärkeää kuulua joukkoon. Hän ei halua oman kotinsa eroavan liikaa kavereiden vaaleista tyylitaloista. Tuossa iässä ei kaivata säröä. Ei ainakaan liikaa. Tai ainakaan tässä asiassa.
Klassista tyylikkyyttä arvostavalle murrosikäiselle liian persoonallinen taide ei edusta tavoiteltavaa statusta. Mutta kyllähän hänkin ymmärtää taiteen arvon – kunhan se on riittävän hillittyä ja ympäristöön sopivaa.
Ehkä muutkin pystyvät tähän samaan? Siis näkemään taiteen merkityksellisyyden oman makunsa puitteissa? Hankkimaan sellaisia teoksia, jotka kokee omikseen? Jotka sopivat juuri omaan kotiin ja tavoiteltuun viitekehykseen?
Vaihtoehtoja nimittäin riittää.
Pelkästään verkkokauppa Taikossa on tarjolla tuhansia kuratoituja teoksia – jokaiseen tyyliin, kokoon ja hintaluokkaan. Ja täältä mekin löysimme sellaisen teoksen, joka täyttää muiden kriteerien lisäksi myös jälkikasvumme tiukat toiveet. (Palaan tähän teokseen toisessa jutussa.)
Turvallisesti Taikosta
Jos tuntee epävarmuutta taidehankintojen äärellä, kannattaa selailla rauhassa tarjontaa. Voi kierrellä gallerioita tai bongailla huutokauppoja, mutta kaikkein helpoiten tarjonnasta saa käsityksen makoilemalla omalla kotisohvalla ja selailemalla Taikon laajaa valikoimaa.
Ko. verkkokaupassa voi hakea teoksia mm. tekniikan, hinnan, koon, värin ja aiheen mukaan. Vaihtoehtoja löytyy jokaiselle. Pienimmät teokset ovat kooltaan vain joitain senttejä, suurimmat metrejä. Hinnat puolestaan lähtevät satasesta ja yltävät useisiin tuhansiin euroihin.
Jos haluaa hillittyä minimalismia, sitä riittää. Jos kaipaa värejä, niitäkin löytyy. Jos hamuaa rauhallista harmoniaa, sitä voi valita. Jos taas havittelee uutta energiaa, tätäkin on tarjolla. Taikon sivuilla voi myös testailla teosten sopivuutta omasta kodista otettuun valokuvaan ja pyytää apua virtuaaliselta taideoppaalta.
Mutta mistä tietää, ettei silti valitse huonoa?
Markkinat pursuavat erilaisia teoksia ja Riihinenkin dissasi kolumnissaan ns. instagramtaiteilijoita. Jokainen akryylisutaisu ei nimittäin ole taideteos.
Hankkiessaan taideteoksen Taikosta voi olla varma, että teos on ns. oikeaa taidetta. Kyseisessä verkkokaupassa myytävät teokset ovat ammattilaisen kuratoimia ja niiltä edellytetään tiettyä laatua. Mutta toki täältäkin löytyy hyvin monenlaista taidetta.
Taattua laatua
Kun hankkii taidetta, ei kannata haaveilla teoksen arvonnoususta, vaan keskittyä puhtaasti siihen, että teos tuntuu itsestä hyvältä. Mutta jos kokee tarvetta varmistella teoksen laadukkuutta, voi halutessaan tarkastella esimerkiksi seuraavia, klassisia kriteereitä:
- Taiteilijan koulutus
- Karrikoidusti voi sanoa, että Kuvataideakatemiasta valmistunut (tai siellä parhaillaan opiskeleva) taiteilija on hyvä. Vaihtoehtoisesti myös muu taiteilijan ammattiin valmistava koulutus toimii arvostuksen takeena.
- Taiteilijan näyttelytausta
- Jos taiteilijalla on ollut näyttelyitä varsinaisissa taidegallerioissa tai peräti taidemuseoissa, hän on todennäköisesti taitava.
- Taiteilijan teokset kokoelmissa
- Mikäli taiteilijan teoksia on hankittu useisiin kokoelmiin, hän on kiistatta arvostettu. Erityisesti taidemuseoiden kokoelmat toimivat varmana laatutakeena.
Nämä kaikki tiedot on kerrottu Taikonkin sivuilla, kunkin taiteilijan CV:ssä.
Mutta vaikka mieleiselläsi taiteilijalla ei tällaisia taustoja olisikaan, voi hänenkin teoksensa toki silti olla hyvä. Omaan makuun voi luottaa. Tai ainakin Taikoon. Ja vähintään siihen, mitä Suomen johtavan kuvataidelehden päätoimittaja Pessi Rautio kirjoitti jo muutama vuosi sitten taiteen ostamista käsittelevässä jutussaan:
”Juuri Taikon tapainen nettikauppa voi olla varsinkin taideummikolle eräs sisäänheittopaikka taiteen maailmaan korostaessaan mm. sellaista asiaa kuin uniikkiutta taideteoksen kriteerinä. Netin maailmassa kun ammattimaisen taiteen kauppa joutuu yhä kilpailemaan taidekäsityksissä erilaisten ”gallerialaatuisten canvas-taulujen”, seinälle nostettaviksi tarkoitettujen geneeristen painokuvien kaupittelusivujen kanssa. Netti voi kuitenkin olla omalla laillaan turvallinen tapa aloittaa taiteen ostaminen, lieneehän kynnys yhteydenotosta taiteilijaan tai jopa astumisesta galleriaan kai vieläkin monille korkean tuntuinen. Netissä voi toki sitten jatkaa taidekeräilijäksi asti.” (Taide-lehti 5-6/2022)
Miltä kuulostaa? Meinaatko kokeilla? Siis aitoa, uniikkia taidetta, joka koskettaa, vaikuttaa ja lisää hyvinvointia? Sellaista joka saa kodin sydämen sykkimään?
-Johanna
Lue myös toinen Taikoon ja taiteen ostamiseen liittyvä juttuni: Veistos verkosta! Taiteen nettikauppa mahdollistaa paljon hyvää.