Viime viikolla pääkaupunkiseudulla oli tarjolla valtaisa määrä upeaa lastenkulttuuria ja muuta taidehappeningiä, kuten mm. Bravo!-teatterifestivaali, WeeGeen lasten museofestarit ja esimerkiksi Taidemaalariliiton teosvälitys Kaapelitehtaalla. Meidän perheemme ykkösprioriteettinä menneellä viikolla oli kuitenkin hiihto ja mäenlasku Ylläksen ihanan aurinkoisissa tunturimaisemissa.
Lapinkin matkaamme onnistui kuitenkin ujuttautumaan myös taidetta: Luontokeskus Kellokkaan yhteydestä löytyi yksi Lapin taiteilijaseuran gallerioista ja Katja Härkin Syvyyksiin-näyttely. Lisäksi päätimme ajaa viimeisenä lomapäivänämme vierailulle Kittilän Kaukoseen, Reidar Särestöniemen taiteilijakotiin. Onneksi!
Pietilöiden arkkitehtuuria Lapin korvessa
Särestöniemi-museo esittelee Reidar Särestöniemen (1925-81) taidetta ja työympäristön. Museon kokoelmissa on lähes viisisataa taideteosta, joista valtaosa on öljyvärimaalauksia, pastellitöitä ja akvarelleja, mutta myös mm. puupiirroksia ja metalligrafiikkaa. Särestöniemi on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1985, mutta jostain syystä emme itse ole edes miettineet Särestöniemi-retkeä yhdelläkään jokavuotisista Lapin-matkoistamme. Reidar ei ole kenties lukeutunut omiin suosikkeihini, mutta nyt tuntuu käsittämättömältä, ettemme ole vierailleet Särestöniemessä koskaan aikaisemmin!
Reidar Särestöniemi myi aikanaan teoksiaan erittäin hyvällä hinnalla ja nousi kuuluisuuteen pohjoisen luontoon ja mytologiaan viittaavilla, voimallisilla kuvillaan. 1970-luvulla hän rakennutti vanhojen sukurakennusten rinnalle Raili ja Reima Pietilän suunnittelemat galleria-, ateljee- ja asuintilat, joissa kerrotaan käyneen mm. Espanjan kuninkaan ja muiden Kekkosen vieraiden. Enkä ihmettele. Galleriarakennus on ihan mieletön. Siinä yhdistyvät Lapin klassinen kelohirsi ja 70-luvulle tyypillinen uima-allas. Ja siellä harmaan hirren pinnalla hohtavat Lapin miehen värikylläiset maalaukset. Huikea yhdistelmä.
Lapsivaroitus!
Vierailu Särestöniemessä pienten lasten kanssa ei tosin ehkä tuo kohteesta esiin sen parhaita puolia. Galleriarakennuksen seinällä varoitetaan lasten kanssa kulkevia yläkerran uima-altaasta, ja kieltämättä on suhteellisen haastavaa yhdistää lähes koko tilan täyttävä, syvä vesiallas, arvotaide ja kolme pientä poikaa. Paikka on kuitenkin valtavan hieno ja kannattaa ehdottomasti antaa lastenkin kokea se, mutta en kyllä mitenkään voi väittää, että kokemus olisi pelkästään helppo…
Kun mukana on yksi pahimman uhmaiän keskellä elävä poika sekä kaksi muuta lomareissun väsyttämää alle kouluikäistä, ei perheemme läsnäolo tainnut jäädä muilta museovierailta huomaamatta. Suureksi onneksemme museokäyttäytymisen säännöt ovat kuitenkin aika hyvin jo iskostuneet poikiimme, ja kyllä he toki tutkivat katseillaan niin tauluja kuin muitakin ateljee- ja asuintiloissa esilläolevia esineitä ja huonekaluja. Erityisesti 3,5-vuotiaamme jaksoi olla hyvinkin kiinnostunut myös ns. Vanhan Särestön museoesineistöstä – vaikka parasta kaikkien poikien mielestä taisi olla kerätä pihalla taistelukeppejä, pujahtaa kuusenoksien alle majaan ja leikkiä eteenpäin ryömivää sinivalasta lumihangessa. Ja niin kuin esikoiseni ehdotti: ”Sä voit kirjoittaa sinne sun blogiin, että sä ite tykkäsit.”
Vuosikymmenen elämys
Ja kyllä, tykkäsin. Itse asiassa vierailu Särestöniemessä antoi taas muistutuksen siitä, että joskus kannattaa mennä kokemaan taidetta myös ilman lapsia. Tuntui uskomattomalta astua Särestöniemen täysin hiljaiseen galleriarakennukseen vielä lopuksi uudestaan ihan yksin. Hehkuvat maalaukset harmaassa lappilaisympäristössä onnistuivat ujuttautumaan ytimiini. En ole aikoihin kokenut samaa. Tämä oli sanoinkuvaamatonta. Kuin jotain Lapin taikaa?
