Ihan mieletöntä tunnelmaa. Rentoutta ja kauneutta. Lämpöä. Mietittyjä yksityiskohtia.
Helsingin ja Espoon rajalla sijaitsevassa Hotelli Hanasaaressa on annettu 70-luvun muotokielen elää. Mutta kaikki on viimeisteltyä. Siistiä. Ja rinnalle on nostettu reilu ripaus ruotsalaista värikkyyttä. Joka puolella on taidetta.
Olen haltioitunut. Tämä kokonaisuus on aikalailla täydellinen.
Ai, pelkkä kongressikeskus?
Mutta ei Hanasaaren estetiikka hurmaa kaikkia. Tavallaan ymmärrän sen neutraalin suhtautumisen, jolla moni ikätoverini kohtaa tämän itsemme ikäisen kulttuurikeskuksen.
Osalle se on vain yksi kongressipaikka monien muiden joukossa. Jollekin sellainen vähän tunkkainen rakennus, jossa on joskus käyty isänpäivälounaalla. Toiselle vain mielikuva jostain ylimielisestä ruotsalaisreservaatista. Ja yhdelle ainostaan se bussipysäkki, jonka jälkeen Espoon sisäinen lippu ei enää ikinä kelvannut – siis silloin, kun bussit vielä ajoivat Länsiväylää suoraan Helsinkiin.
”Voiko siellä olla yötä?” kysyy yksi kavereistani, kun kerron meidän olevan menossa mieheni kanssa viettämään kahdenkeskistä viikonloppua Hanasaaren hotelliin.
Voi. Todellakin voi. Ja ihan mielettömän ihanasti voikin.
En tiedä, piilotteleeko Hanasaari ihanuuttaan tarkoituksella, mutta tuntuu vähän siltä, että tämä taide-, design- ja arkkitehtuurihelmi on pääkaupunkiseudun tuntemattomin hotelliaarre.
Tuhansien vierailijoiden salaisuus?
Mutta ei Hanasaari toki ihan tuntematon ole. Siellä vierailee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Se on vuosina 2015-17 täysin peruskorjattu kongressikeskus, joka täyttyy seminaareista, tapahtumista ja kursseista. Häitäkin on paljon. Ja muita perhejuhlia.
Se on myös vuonna 1970-luvun puolivälissä perustettu ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus, joka edistää ja kehittää ko. maiden välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä kaikilla yhteiskunnan alueilla.
Mutta se on myös ihan täydellinen viikonloppukohde, ihanan persoonallinen staycation-paikka. Kerrassaan erinomainen rentoutumisparatiisi vaikkapa juuri kaltaisillemme pienten lasten vanhemmille. Tätä puolta eivät ihan kaikki taida vielä tietää.
Art & Wine – täyden kympin taidekierros
Viime lauantaina satoi kaatamalla. Oli mustaa, synkkää ja märkää. Päivä ei tuntunut valkenevan edes keskipäivällä, mutta lapset olivat innoissaan päästessään yökyläilemään.
Me ajoimme mieheni kanssa kahdestaan Helsingin ja Espoon rajalla sijaitsevan hotellin pihaan. Matkaa kotioveltamme Hanasaaren parkkipaikalle oli aika tarkalleen kymmenen minuuttia. Mutta minä en ollut koskaan aikaisemmin ajanut perille asti. (Enkä sen paremmin kävellytkään – mikä tuntuu nyt ihan käsittämättömältä.)
Ympäröivää merta ei juuri erottanut iltapäivän pimeydessä. Mutta siellä se oli, joka puolella suurta rakennusta. Ja ympärillä oli myös paljon muuta: ihan täydellinen kattaus taidetta, designia ja erilaisia makunautintoja. Ja tämä kaikki siis melkein kävelymatkan päässä kotoamme!
(Espoon Tapiolasta on Hanasaareen matkaa reilut kolme kilometriä ja Helsingin keskustastakin vain noin kuusi kilometriä!)
Vastaanotto oli lämmin. Halvinkin huone tyylikäs. (Ja hinta vain 124 €!)
Ja voi että, miten miellyttävää olikaan startata lauantai-ilta osallistumalla opastetulle taidekierrokselle ja nauttia samalla talon tarjoamaa proseccoa. Olo oli erittäin tervetullut. Siinä me vaan kilpaa toistemme kanssa ylistimme kyseistä paikkaa.
Hanasaaren projektipäällikkö Jaana Tamminen kertoi meille kulttuurikeskuksen historiasta ja synnystä, tarjosi kiinnostavan katsauksen Veikko Malmion suunnittelemaan ja alunperin Yrjö Sotamaan sisustamaan rakennukseen.
Hän esitteli meille muutamia kulttuurikeskuksen uusimpia taidehankintoja ja -lahjoituksia sekä joitain alkuperäisiä (Ruotsilta saaduilla lahjarahoilla hankittuja) kokoelmateoksia.
(Hanasaaren taideteoksista voi lukea lisää esim. täältä.)
Oppaan johdolla saimme myös kuulla mm. useita yksityiskohtia siitä, miten peruskorjaus toteutettiin vanhaa kunnioittaen ja miten mm. ruotsalaisesta Svenskt Tennistä ja Josef Frankista tuli osa Hanasaarta. Kuulimme Koko3-suunnittelutoimiston sekä Sotamaan lasten, Tuuli ja Kivi Sotamaan, osuudesta uudessa sisustuksessa. Saimme myös mm. vierailla siinä ihastuttavassa sviitissä, jossa Ruotsin kuningaspari yöpyy aina Suomen vierailuillaan.
Silmämme nauttivat Heikki Häiväojan näyttävästä reliefiestä, Kauko Räsäsen pronssiovista ja mm. Marika Mäkelän maalauksesta. Kuljimme Susanne Gottbergin ja Markus Kåhren Taidekäytävää (2017) ja myhäilimme keskellä Yrjö Kukkapuron ja Eero Aarnion designia. Kaikkialla oli taidetta. Kaikkialla oli designia. Paljon vanhaa, mutta myös paljon uutta.
Myös oma galleria
Eikä tässäkään ollut vielä kaikki; Hanasaaressaa on myös oma galleria, jossa on parhaillaan esillä valikoituja teoksia Liljevalchin Taidehallin legendaarisesta Kevätsalongista. (Lue lisää täältä.)
Taide ulottuu myös hotellin ulkotiloihin, mutta palataan tänne aamulla.
Nyt oli aika jatkaa nauttimista hotellin vieraanvaraisuudesta ja maistella Art & Wine -viikonloppuun sisältyvää, pientä pre-dinner-herkkua hotellin viinibaarissa. Voi, kiitos! Taidekierroskokonaisuus saa ehdottomasti täydet 10 pistettä.
Sukellus 70-luvulle
Kun laskeudun altaaseen, siellä ei ole ketään muuta. Uin pitkiä vetoja ja nautin rauhasta. Hetken päästä mieheni liittyy seuraani. Sysimusta joulukuun ilta estää näkemästä ikkunoiden takana aukeavan meren, mutta jo tilassa huokuva 70-lukulaisuus riittää täyttämään estetiikkaa janoavat aistit.
Hanasaaren uima-allasosasto on täydellinen. Naisten puolella saunaan mahtuu vain muutama henkilö, mutta tämä riittää.
Kun uinnin jälkeen istun itsekseni lauteilla ja heitän arviolta kymmenennet löylyt, saan yllättäen seurakseni itse Kekkosen. Hätkähdyttävä nauhoite alkaa kertoa tarinaa Hanasaaren historiasta. Siitä, miten Kekkonen ja Kaarle Kustaa ottivat täällä avajaislöylyt vuonna 1975. En tiedä, onko tämä hienoa vai huonoa, mutta aivan takuulla se on vaikuttavaa. Muistijälki on taattu.
Ja elämyksellisyys senkun jatkuu.
Kymppi myös makunautinnoille
Puoli kahdeksalta istumme illallispöytään. Olen kuullut kehuja Hanasaaren Ravintola Johanneksesta, ja kuullessani tarjolla olevasta maistelumenusta, on selvää, että me haluamme nauttia juuri tämän. Rinnalle valitsemme vielä puolikkaat viinipaketit. Todella hyvää. Todella kaunista.
Illallishintamme lähentelee kokonaisuudessaan paria sataa euroa, mutta jokainen suupala on hintansa arvoinen. Tähän kannattaa satsata.
Ravintolan pöydässä luemme Johanneksen saaneen nimensä edesmenneeltä valtioneuvokselta ja entiseltä opetusministeriltä, Johannes Virolaiselta, jolla oli suuri vaikutus siihen, että juuri Hanasaaresta tuli aikoinaan ruotsalais-suomalaisen kulttuurikeskuksen sijaintipaikka. (Tosin samaisessa paperissa kerrotaan tämän raittiusmiehen hieman karsastaneen baaritiskin rakentamista Hanasaaren ravintolaan…. 😉 )
Ravintolassa saamme istua Nikarin tuoleilla, ihailla Tapio Wirkkalan kattolamppuja, Kaappo Lähdesmäen käsinpuhallettuja, pyöreitä lasilamppuja sekä mm. Marjatta Weckströmin vaikuttavaa Vuodenajat-teosta (1975).
Hanasaari on paikka, jossa kaikki aistit saavat myhäillä. Vielä, kun joku soittaisi livejazzia siinä takkatulen loimussa, ei voisi enempää toivoa.
Unelmakombinaatio merta, taidetta ja aamuauringon säteitä
Aamu valkenee kirkkaana. Edellisen illan sade, myrsky ja pimeys ovat haihtuneet. Vedämme lenkkitossut jalkaan ja säntäämme ihastelemaan aamun ensimmäisten auringonsäteiden kurkistelua horisontista. Juoksemme pienen aamulenkin Hana- ja Karhusaarten rannoilla.
Halutessaan rantareittiä voisi jatkaa jopa kymmeniä kilometrejä, mutta meille riittää vähempi. Meren kauneus kutsuu pysähtymään. Hanasaaren Kuvapuisto pyytää valokuvaamaan. Puutarhasta löytyy toinen toistaan hienompia veistoksia. (Lue lisää täältä.)
Vaikka tämä tekstini alkaa mennä jo liian imeläksi, en voi olla jatkamatta hehkutustani. Miten mieletöntä onkaan meren ja taiteen yhdistyminen! Ja miten käsittämätöntä onkaan, etten ole käynyt täällä koskaan aikaisemmin!
Parempaa aamua ei oikein voisi olla. Taas pitäisi käyttää sanaa ’täydellinen’… 🙂
Lenkkiä seuraa uinti auringonsäteiden valaisemassa altaassa. Ja päivä jatkuu brunssiaamiaisella Johanneksen buffetpöydän äärellä. Niin hienoa. Ja hyvää.
Kun olemme hyvästelemässä Hanasaarta, kohtaamme vielä edellisillan taidekierroksella tapaamamme pariskunnan. ”Tätä paikkaa pitää kyllä suositella kaikille!”
Olemme kaikki täysin samaa mieltä.
-Johanna
Hotelli ja kulttuurikeskus Hanasaari sijaitsee Helsingin ja Espoon rajalla, aivan meren rannassa ja ihan Länsiväylän tuntumassa. Osoite on Hanasaarenranta 5, Espoo. Lisäinfoa löytyy osoitteesta hanaholmen.fi.
Seuraavaa Art & Wine -teemaviikonloppua vietetään 8.2.2020. Lue lisää täältä.
Talvilomalla 14.-23.2.2020 Hanasaaressa voi yöpyä jopa 2 alle 12-vuotiasta lasta ilmaiseksi lisävuoteissa. Lue lisää majoitustarjouksesta täältä.
Hanasaaren viereisestä Karhusaaresta olen kirjoittanut aikaisemmin mm. tämän jutun sekä toiseen blogiini tämän talvisen jutun.
Aikaisempia hotellijuttujani ovat olleet mm. seuraavat:
- Lapland Hotel Tampere
- Naantali Spa Hotel
- Arctic TreeHouse Hotel (Rovaniemi)
- Arctic Light Hotel (Rovaniemi)
- Holiday Club Caribia (Turku)
- Peurunka (Jyväskylä)
- Aparthotel Adagio Monaco Palais Joséphine (Monaco)
Lisäksi kiinnostavia hotelleja sivutaan myös mm. seuraavissa jutuissa:
- Original Sokos Hotel Vaakuna (Hämeenlinna)
- Hotelli Lasaretti (Oulu)
- Hôtel Baie des Anges by Thalazur (Antibes, Ranska)
P.S. Tämä Hanasaari-juttuni ei ole minkäänlainen yhteistyö ko. hotellin kanssa, vaan puhtaasti omalla rahalla, yksityishenkilönä toteutettu viikonloppuloma, josta halusin kirjoittaa jutun vinkiksi myös kaikille muille. 🙂