Liput saatu.
Ensikuulemalta ei ehkä ajattelisi työmaaliivien ja keltaisten turvakypäröiden hellivän herkkyyttä janoavia aisteja. Eikä kummitusten kutkuttelevan kauhua kammovaa mieltä.
Mutta ei anneta ennakko-oletusten hämätä.
Tämänvuotinen Talvisirkus on kiinnostava kokonaisuus, jossa karun kaunis raksafiilis saa rinnalleen hämyistä aave-estetiikkaa. Talvisirkus BAU on nerokas oodi esityspaikalleen ja sen vuosikymmenten mittaiselle historialle. Se kiittää ja kumartaa Pannuhallia. Nostaa maljan tälle vanhalle teollisuustilalle, jossa on rakennettu niin puhelinkaapeleita kuin kotimaista nykysirkushistoriaakin.
Kyseessä on kaikkien aikojen 26. Talvisirkus, ja samalla jo kahdeskymmenes, jota on esitetty Kaapelitehtaan Pannuhallissa. Tämä kerta on kuitenkin viimeinen. Ensi vuonna Tanssiteatteri Hurjaruuthin talviklassikko nähdään Suvilahden Kattilahallissa – ennen uuden Tanssin talon valmistumista.
Nyt on siis mitä oivallisin hetki kohdistaa kunnioittavat spottivalot Kaapelitehtaalla pyöriviin haamuihin ja Tanssin talon rakennusprojektille. Tämän Talvisirkus BAU tekee onnistuneesti. Kannattaa käydä kokemassa!
Historia kohtaa nykypäivän
Talvisirkus BAU on valloittava esitys, jossa historia kohtaa nykypäivän, todellisuus kuvitellun. Mukana on hienoja sirkusnumeroita ja huimaa taituruutta.
”Parasta oli se pomppujuttu! Se, missä ne pomppi voltteja siinä keinulaudalla! Ihan paras oli se, kun se veti bäkkärin ja tuplakorkkiruuvin peräkkäin!” ylistää 9-vuotiaani.
”Ja ne hiiret oli hyvät! Eiku rotat!”
5-, 7- ja 9-vuotiaat lapseni ovat vaikuttuneita taitavista sirkustempuista ja pienistä, humoristisista aspekteista. Itse ylistän (jälleen) Joona Petterssonin videotaidetta sekä samalla mm. niitä hienoja yksityiskohtia ja oivalluksia, joilla kunnioitetaan Talvisirkuksen omaakin historiaa.
Myös Iiro Ollilan säveltämä livemusiikki ansaitsee lisäaplodit. Ja ehdottomasti myös se, miten muusikot Salla Markkanen, Senni Eskelinen ja Salla Luhtala esittävät nämä Emily Brontën ja Henry Wadsworthin runoista tehdyt sovitukset. Niin hienoa.
Pelkkää upeutta?
Tänä vuonna Talvisirkus ei sisällä spektaakkelimaiseen kauneuteen yltävää visuaalisuutta, mutta mukana on lukuisia vaikuttavia kohtauksia – ja kokonaisuus on ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Toisaalta reilut kaksi tuntia kestänyt show saa jälkikasvultani myös armotonta kritiikkiä:
”Se oli tylsää, kun ne jotkut teki koko ajan ihan samaa.”
Analysoidessamme lasteni kanssa Talvisirkus BAUta tulee siis selväksi, että pitkät, rauhalliset ohjelmanumerot eivät lukeutuneet heidän suosikkeihinsa. Tästä huolimatta esityksessä on toimiva rytmi, ja hidastempoisten kohtausten voi kuulla kutsuvan levontontakin mieltä rauhoittumaan.
Toisaalta lapsille siis riittäisi hyvin lyhyempikin show. Eli pisteet sille, että arkiaamujen esitykset kestävät vain yhden tunnin!
Itse epäilen taas myös sitä, kannattaako jo kolmevuotias tuoda Talvisirkuksen yleisöön, vaikka suositusikä alkaakin tästä. Mutta mitä mieltä ovat lapseni? Sopiiko Talvisirkus BAU jo kolmevuotiaille?
”Joo, ihan hyvin sopii!”
Eikö siis ajoittainen pimeys tai esimerkiksi kummistuskohtaukset pelota?
”Ei! Kun ne ei näytä oikeilta kummituksilta!” kiteyttää lastenkirjojen kuvamaailmaan tottunut 5-vuotiaani. 🙂
”Ja hei, lisää vielä siihen juttuun, että siellä oli hyvät tarjoilut!” innostuu kolmosluokkalaiseni.
Kiitos siis hienosta elämyksestä – paitsi suurelle taiteilijajoukolle – myös väliaikakahvilalle, josta sai ostaa pillimehun parilla eurolla ja karkkiaskin puolellatoista…. (Ja halutessaan toki myös paljon muuta.)
Suositus!
-Johanna
Liisa Risun ohjaama Talvisirkus BAU Helsingissä, Kaapelitehtaan Pannuhallissa 7.11.2019-12.1.2020. Esitysajat, lipputiedot, työryhmä, lisätiedot yms. löytyvät osoitteesta www.hurjaruuth.fi/talvisirkus/.
Aikaisempia Talvisirkus-juttujani ovat olleet mm. seuraavat:
Jutun kuvat: Riku Virtanen (1. kuva) ja Uupi Tirronen (2. ja 3. kuva)