Liput saatu Hurjaruuthilta.

Tunnettuihin klassikkosatuihin nojaava ohjelmisto nähdään usein helppona ratkaisuna, jonka avulla katsomot saadaan nopeasti täyteen (ks. esim. Teatteri&Tanssi 2/2019).

Tanssiteatteri Hurjaruuthin kohdalla ei kuitenkaan voida puhua mistään helppoudesta.

Tämän helsinkiläisteatterin Pölyt pois klassikoista -sarja on kunnianhimoinen projekti, joka sisältää jo lähemmäs kaksikymmentä klassikkotarinaa toinen toistaan taidokkaampina näyttämösovituksina. Ensimmäinen näistä oli vuoden 1999 Prinsessa ja herne, viimeisin vajaa viikko sitten (16.3.2019) ensi-iltansa saanut Liisa ihmemaassa.

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Liisa ihmemaassa, kuvassa Eero Vesterinen, kuvaaja Riku Virtanen

Legendaarinen klassikkosatu identiteetin etsimisestä

Liisa ihmemaassa pohjautuu Lewis Carrollin vuonna 1865 kirjoittamaan lastenkirjaan, jossa Liisa-niminen tyttö sukeltaa kaninkolon kautta ihmeelliseen maailmaan. Tässä ihmemaassa hän kohtaa erikoisia asukkeja ja mm. kutistuu & kasvaa syötyään erilaisia ruokia ja juomia.

Liisa ihmemaassa on surrealismia pursuileva kertomus oman identiteetin etsimisestä, kehittymisestä ja kirkastumisesta. Se on absurdeja elementtejä sisältävä tarina siitä, miten lapsi kipuilee kasvaessaan kohti aikuisuutta. Samalla se on kekseliäs kunnianosoitus leikille ja mielikuvitukselle.

Huipputekijöiden onnistunut toteutus

Hurjaruuthin lavalle tämä legendaarinen klassikkosatu on siirretty erittäin taidokkaasti, erittäin visuaalisesti ja erittäin onnistuneesti. Tekijätiimi on kova. Ja se näkyy.

Tanssijat Heidi Lehtoranta (Liisa), Jonna Aaltonen (mm. herttakuningatar), Riku Lehtopolku (mm. irvikissa ja hatuntekijä) ja Eero Vesterinen (mm. kani) ovat kokeneita ammattilaisia.

Koreografiasta vastaa Carl Knif, useita kiitettyjä teoksia luonut ja kansainvälistäkin huomiota saanut tanssitaiteilija ja koreografi. Dramaturgisena apuna toimii näyttelijä, dramaturgi Kristofer Möller. Puvuista vastaa Karoliina Koiso-Kanttila, äänistä Janne Hast ja valoista Jukka Huitila. Jokainen heistä ansaitsee kiitoksensa ja todistaa tässäkin esityksessä tinkimättömän ammattitaitonsa.

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Liisa ihmemaassa, kuvassa Eero Vesterinen, kuvaaja Riku Virtanen

Maailman parasta videosuunnittelua?

Iso rooli esityksessä on myös videosuunnittelija Joona Petterssonilla. Hän on luonut näyttämölle jälleen sellaisen kokonaisuuden ja toteutuksen, jota voi vain ihailla. Hurjaruuthin Liisa ihmemaassa on sävytetty alusta loppuun videoprojisoinneilla. Mutta nämä eivät ole mitään päälle liimattua nykyaikaa, eivät pelkkää irrallista, yleisöä kosiskelevaa digimaailmaa.

Petterssonin videot ovat taidetta. Upeaa sellaista.

Video ei ole helppo laji, mutta Pettersson hallitsee alansa. Hänellä on uskomaton kyky rakentaa elävä, digitaalinen lavastus, joka kuljettaa tarinaa eteen päin, luo siihen omat kutkuttavat elementtinsä, nostaa esiin olennaisuuksia, toimii vaikuttavana taustana sekä tarjoaa samalla nautinnollista visuaalisuutta.

Petterssonin aikaisemmat videoprojisoinnit (mm. Pikku Prinssi) ovat nostaneet odotusriman erittäin korkealle, mutta tätä ei tarvinnut alittaa. Tälläkään kertaa.

Oli hienoa päästä näkemään jälleen uutta, mm. sitä, miten Pikku Prinssin abstraktius on saanut rinnalleen yksityiskohtaisempia elementtejä, juonellista kerrontaa ja toinen toistaan taidokkaampia toteutuksia.

Pettersson onnistuu punomaan videonsa saumattomasti yhteen tanssin, koreografian ja kaikkien muiden esityselementtien kanssa. Arvostan. Suuresti.

Tanssiteatteri Hurjaruuth: Liisa ihmemaassa, kuvassa Eero Vesterinen, kuvaaja Riku Virtanen

Taiteellinen kunnianhimo uppoaa myös lapsiin

Katsoessamme Hurjaruuthin Liisa ihmemaassa -esitystä yhdessä 5- ja 6-vuotiaiden poikieni kanssa koin itse suurta mielihyvää liki täydellisestä taide-elämyksestä. Samalla kuitenkin mietin, miten lapseni mahtavat suhtautua näkemäänsä.

Tällä kertaa emme olleet valmistautuneet esitykseen lukemalla satua ennakkoon. (Olisi kannattanut). En myöskään ollut erityisemmin korostanut, että kyseessä on nimenomaan tanssiesitys. Enkä ollut edes näyttänyt lapsilleni ennakkokuvia netistä.

Lavalla ei kuultu juurikaan repliikkejä. Esitys oli viitteellinen. Eikä kuopukseni tuntenut tarinaa entuudestaan. Olikohan koettu siis kenties liian outoa? Erikoista? Ehkä epäselvää?

”Miten niin? Se oli hyvä!”

Entä oliko esimerkiksi se hassua, että siellä oli välillä neljä Liisaa?

”No ei. Se Liisahan oli ihmemaassa!”

Niinpä.

Kiitos Hurjaruuth, ettet taaskaan aliarvioinut lapsikatsojia. Kiitos, että pidit taiteellisen riman huipussaan. Kiitos, että tarjosit upean elämyksen – niin äidille kuin lapsille.

Suuri suositus! (Esityksiä tällä erää 13.4.2019 asti.)

Johanna

Liisa ihmemaassa / Tanssiteatteri Hurjaruuth / Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 A / 117, 00180 Helsinki / yli 3-vuotiaille / n. 45 min / liput 17 / 14 € / www.hurjaruuth.fi/liisa-ihmemaassa/.

Jutun kuvat: Tanssiteatteri Hurjaruuth / Riku Virtanen

Seuraathan Taidekotia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *