”Mä rupean keräilemään museoita!!”
”Mennään heti huomenna sinne eläinmuseoon! Ja vaiks joka torstai johonkin!”
”Tehdäänks kesällä museoralli? Sellainen, että käydään tosi monessa museossa?”
Jos joku kirja onnistuu herättämään 8-vuotiaassa museovastustajassa tälläisen innon, ei voi kuin ihmetellä. Ja ihastella.
Museohuumaa myös lapsille
Alkuvuonna on ehditty uutisoida museoiden uusista kävijäennätyksistä ja Museokortille on riittänyt ansaittua hehkutusta (ks. esim. HS 8.1.2019). Amos Rexin jonot nousivat ilmiöksi, ja juuri lanseerattu Museohaaste lyö jälleen uutta pökköä pesään.
Mutta tämä yleinen museopositiivisuus ei ole onnistunut roihauttamaan oman jälkikasvuni uinuvaa museoinnostusta. Edes pieneen liekkiin.
Sen sijaan käänteentekevä hetki omassa matkassamme kohti entistä aktiivisempaa museoelämää oli Museoseikkailu-kirjan bongaaminen Sellon kirjaston lastenosastolta, siitä uutuushyllyn ykköspaikalta.
Olin toki lukenut tästä Elina Kuorelahden kirjoittamasta ja Nunnu Halmetojan kuvittamasta teoksesta jo useammastakin mediasta. (Ja olin myös harkinnut arvostelukappaleen pyytämistä kustantajalta.) Mutta nyt kirja päätyi ihan odottamatta käsiini – ja meidän oma museoseikkailumme sai energisen sysäyksen.
Uutuuskirja innostaa museoon
Museoseikkailu (Nemo 2019) on Museokortin virallinen lastenkirja, joka innostaa perheitä vierailemaan museoissa. Kirjassa kolme koululaista – Koponen, Metso ja Salvio – pääsevät kesälomansa aluksi tutustumaan Aane-mummon kanssa Ateneumiin, Luonnontieteelliseen museoon, Teatterimuseoon, Turun linnaan ja Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.
Kirjassa tuodaan esiin kiinnostavia juttuja, hauskaa tekemistä ja innostavia elementtejä. Siinä korostetaan sitä, mitä kaikkea museoista löytyykään ja miten hienoja juttuja niissä pääsee tekemään ja kokemaan.
Ja kirja onnistuu innostamistehtävässään ihan täydellisesti.
Tärkeintä on lasten into
Itse olisin ensisilmäyksellä kaivannut Museoseikkailu-kirjaan mm. mattapintaisia sivuja ja rouheampaa piirustustyyliä. Eikä mummon puhuma murrekaan tehnyt itseeni vaikutusta.
Mutta tässä kohtaa ei minun henkilökohtaisilla mieltymyksilläni ole mitään merkitystä. Nimittäin se vastaanotto, jonka kirja saa lapsiltani, kumoaa kaikki omat näkemykseni ihan vääriksi. (Tai no, ainakin turhiksi.)
Nunnu Halmetojan veikeän taidokas kynänjälki innostaa pienet poikani tutkimaan kuvia. Elina Kuorelahden elävä teksti saa heidät kuuntelemaan tarkkaavaisina. Museopassista tuttu kissa kutsuu piiloleikkiin. Mukaan valitut museot ovat loistavia.
Mukana on paljon tuttua. Sopivasti hauskaa. Ja rutkasti kivaa.
Koko asetelma on herkullinen. Kirjassa on kolme poikaa, sellaisia vähän isompia koululaisia. Makeita tyyppejä. Jotka saavat syödä Aane-mummon kanssa herkkuja. Ja tehdä vaikka mitä kivaa.
Ja mikä loistavinta: Museoseikkailu tarjoaa uuden, innostavan kohteen keräilyhuumaan uppoutuneelle koululaiselleni. Sellaisen, josta myös itse innostun aidosti. 🙂
”Hei, ruvetaan keräämään museoita! Pannaan ne kaikki tarrat johonkin vihkoon! Sellaiseen museovihkoon!”
Voi, kiitos! Ruvetaan! Ehdottomasti! 🙂
Juttuvinkkejä
Museoseikkailu-kirjan käsittelemistä museoista voit lukea mm. seuraavista jutuistani:
- Ateneum: Älä missaa tätä! Vielä pari viikkoa aikaa nähdä Ankkalinnan taidetta Ateneumissa (6.2.2018)
- Teatterimuseo: Wau, mikä paikka! (8.4.2016)
- Aboa Vetus & Ars Nova: Mikä saa lapsiperheen rakastumaan museoon? Esittelyssä Aboa Vetus & Ars Nova (17.10.2017)
Luonnontieteellisestä museosta en ole kirjoittanut omaa artikkelia, mutta ko. museon inspiroimina olemme askarrelleet mm. dinosauruksia, ks. Dinoleikkejä.
Turun linnastakaan en ole tähän mennessä kirjoittanut omaa juttua. (Vierailustamme ko. museossa on jo monta vuotta aikaa, eli yksi kesäretkikohde on nyt valittu. 🙂 ) Lapseni kuitenkin muistivat Museoseikkailu-kirjaa lukiessamme toisen linnavierailumme, Hämeen linnan. Tästä kohteesta löytyy juttuni täältä.
Hauskaan museopuuhaan voi hakea inspiraatiota myös mm. museot.fi/lapsille-sivulta.
Antoisia museoretkiä!
Johanna
Seuraathan Taidekotia Facebookissa ja Instagramissa!