Näin saat pienen koululaisen innostumaan taidenäyttelyistä!

Mitä tehdä, kun alakoululainen onnistuu kiukuttelullaan pilaamaan perheen taide-elämykset? Kun hän vastustelee toisinaan ihan vaan periaatteesta kaikkia vanhempiensa ja sisarustensa toiveaktiviteettejä? Ei viitsisi tulla taidenäyttelyyn, vaikka onkin pääsääntöisesti näyttänyt nauttivan käynneistä myös itse…?

 

 

On ihan huippua nähdä, miten kriittisinkin lapsi innostuu opastetulla taidekierroksella (ks. esim. Kiasma ja Ars Nova). Ja on kerrassaan ihanaa nähdä narinan vaihtuvan riemuun, kun lapsi kiertää näyttelyissä kartan tai tehtäväpaperin kanssa.

Mutta aina ei lapsille kuitenkaan ole tarjolla omia, aktivoivia elementtejä. Tällaisia ei ollut kuukauden takaisella Ranskan reissullammekaan sen paremmin Chagall-, Matisse- kuin Picasso-museoissa. Ja tämä näkyi. Vahvasti. Ja valitettavasti.

Mutta ei hätää! Kiitos Viihdevintiöiden loistavan vinkin, osaan jatkossa varautua paremmin! (Siinä, missä Viihdevintiöissä innostettiin lasta metsään, meillä sama helppo kikka pääsee osaksi taidekokemuksia.)

Ja tämä yksinkertainen kikka on ns. digitaalinen aarrejahti (eli matkapuhelimen ottaminen osaksi taidekokemusta).

 

Mistä on kyse?

Toteutukseen tarvitaan seuraavat:

• 1 matkapuhelin (meillä esikoisen uusi Huawei Y6*)
• 1 vastahakoinen alakoululainen
• 1 innokas vanhempi
• 1 taidenäyttely
• kynä ja paperia

 

 

 

Ja näin homma etenee:

1. Innokas vanhempi miettii ja kirjoittaa paperille valmiiksi esim. kymmenen asiaa, joista lapsen tulee ottaa matkapuhelimellaan valokuva taidenäyttelyssä. (Kannattaa tutustua esim. museon verkkosivujen kautta siihen, millaista taidetta ko. näyttelyssä tulee olemaan tarjolla. Kuvauskohteita voivat olla esim. veistos, abstrakti maalaus, jotain punaista, jotain kaunista, jotain rumaa, jotain hassua, ihmisen kasvot, eläin jne.)
2. Mennään taidenäyttelyyn.
3. Lapsi saa näyttelyssä tehtäväpaperin ja luvan käyttää puhelintaan valokuvien ottamiseen.
4. Taidekokemuksesta tulee antoisa kaikille!

 

 

Eikä kokemusta tarvitse edes jättää tähän. Lapsen ottamien kuvien avulla voidaan elämystä viedä myös eteen päin, esim.

1. miettimällä taideretken jälkeen yhdessä sitä, mitä näyttelyssä nähtiin ja koettiin, millaisia ajatuksia se herätti jne.
2. Kuvien avulla voidaan myös opetella kuvien käsittelyä.
3. Kuvista voi valita mieleisimmän ja maalata/piirtää tästä oman versionsa tai keksiä kuvan ympärille vaikka oman tarinan jne.

 

No, toimiiko?

En anna tämän kikan soveltamiseen 100 % onnistumistakuuta, mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos mm.

• haluaa viettää perheensä kanssa yhteistä aikaa taiteen parissa
• haluaa tarjota lapselleen mm. luovuutta ja sivistystä lisääviä kokemuksia
• haluaa yhdistää perinteiset taidemuodot nykyaikaiseen tekniikkaan
• haluaa saada digilapsen innostumaan klassisestakin taiteesta
• haluaa itse nauttia ja rikastuttaa omaa henkistä pääomaansa taidenäyttelyissä – ja lapsi on vaan otettava mukaan…

 

 

Meillä tämä uusi lähestymistapa pääsi heti testiin, kun ajoimme taas viime viikolla mökille ja halusin itse päästä poikkeamaan menomatkalla Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa. Taidekriittinen lapseni olisi toki mieluummin ajanut suoraan mökkilaiturille ja käyttänyt tämänkin tunnin uimiseen, mutta mutta…

Tässä vuoden 2015 alussa avatussa museossa otettiin lapsivieraatkin erittäin auliisti vastaan ja heitä varten oli laadittu oma, hieno taideseikkailunsa. Tehtäväpaperiin oli poimittu kuvia 15 teoksesta, ja näitä kuvattuja teoksia kaikki kolme lastamme etsivät Picassosta Pyykköön -näyttelyssä ihan innoissaan. Ja esikoisemme myös kuvasi nämä kaikki puhelimellaan. 🙂

Omaa tehtäväpaperiani ei siis olisi tällä kertaa edes tarvittu, mutta niinpä vaan lapseni halusi ottaa kuvat myös minun tehtävistäni! Siis sen jälkeen, kun museon laatimat tehtävät oli jo suoritettu. Aika hyvä saldo siis. 😉

 

Ja jatkoa seuraa…

Eikä tämä taide-elämys suinkaan jäänyt edes tähän. Me nimittäin istuimme tuossa yhtenä päivänä mökkipihan puutarhakeinussa ja tutkimme (tunteja jatkuneen uimisen jälkeen) 7-vuotiaan esikoiseni ottamia valokuvia.

Lapseni valitsi näistä muutaman mieleisensä ja otti ensiaskeliaan kuvanmuokkauksen saloihin – ja samalla ylipäätään bittiavaruudessa sijaitsevan kuvatulvan ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen.

Hän rajasi otoksiaan, lisäsi kirkkautta ja terävyyttä, otti mukaan puhekuplia ja mm. taiteili kuvista omia luomuksiaan puhelimensa Graffiti-toiminnolla. (Kunnioittaakseni alkuperäisiä teoksia ja tekijänoikeuksia, jätän nämä muokatut pablopicassot, joanmirót, marjattatapiolat yms. julkaisematta… 😉 )

Oikeastaan on aika uskomatonta, miten edullisesta Huawei-mallista voi löytyä näin monipuolinen kattaus erilaisia muokkaustoimintoja yms.! Ja selfieitäkin varten tässä lapseni puhelimessa on peräti oma toimintonsa, jolla saa helposti jopa studiotyylisiä kuvia! Ja isolla näytöllä on helppo tehdä muokkauksia! Jne.!

(Vannoutunutta iPhone-ihmistäkin alkoi tässä samalla mietityttää, miksi ihmeessä olen maksanut omasta puhelimestani lukuisia satoja euroja, jos kerran 150 eurolla voi saada mm. tällaisia toimintoja… Onneksi emme menneet ostamaan lapselle yhtään arvokkaampaa mallia!!)

Ja nythän minä innostuin miettimään kaikkia muitakin tapoja hyödyntää lapseni puhelinta. Siis muuhunkin kuin soittamiseen ja pelaamiseen…

 

 

Palaataan näihin!

Aurinkoisin kesäterkuin
Johanna

 

* Lapseni uusi Huawei Y6 -puhelin on saatu bloginäkyvyyttä vastaan. Suuret kiitokset! Lisätietoja mallista löytyy täältä.

 

Kaikki jutun kuvat on otettu Kimmo Pyykkö -taidemuseon Picassosta Pyykköön – Lahtiset keräilijöinä -näyttelystä. Näyttely on avoinna 9.9.2018 asti. Liput 6/4 €, Museokortilla ja alle 18-vuotiaat 0 €. Kangasala-talo, Kuohunharjuntie 6, 36201 Kangasala. Kannattaa käydä!

 

Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!