Myönnän. Minä rakastan lukea lapsilleni ihania klassikkosatuja. Niitä samoja tarinoita, joita itsellenikin kerrottiin ollessani pieni tyttö. Minä rakastan Melukylän lapsia ja Vaahteramäen Eemeliä, Katto-Kassista ja pikkuista Lottaa. Ja tietysti Peppi Pitkätossua! Rakastan koko Astrid Lindgrenin tuotantoa.
Välillä sitä kuitenkin miettii, pitäisikö unohtaa hurmaava nostalgisuus ja keskittyä yksinomaan tuoreeseen nykykirjallisuuteen. Pitäisikö elää tiukasti tässä ajassa ja tarjota lapsilleni pelkkää 2000-luvun maailmankuvaa? Pitäisikö unohtaa 110 vuotta sitten syntynyt ruotsalaisnainen ja keskittyä yhä elossa oleviin suomalaiskirjailijoihin?
Olen kuullut sanottavan, että nykypäivän lapsille on tärkeä lukea nykypäivän satuja. Ja tokihan minä niitäkin luen.
Mutta tiedätkö sen poikkeuksellisen ihanan tunteen, kun alat kertoa lapsillesi samaa, vuosikymmenten takaista, tarinaa, jonka siivin olet itsekin lentänyt ihanaan satumaahan? Näissä hetkissä on tunnetta ja jotain ihmeellistä taikaa. Ja näissä kirjoissa on totisesti jotain aivan ainutlaatuista. Klassikko ei suinkaan ole turhaan klassikko.
Kerää koko sarja!
WSOY tietää tämän. Kiitos! On ihan mahtavaa, että kustantaja on päättänyt julkaista Astrid Lindgrenin klassikkoteoksista uudet suomennokset. Sillä vaikka hittisatu olisi miten hyvä, kieli muuttuu. Kyllähän se on särähtänyt korvaan, kun on lukenut vanhojen kirjojen sivuilta neekerilapsista ja muista vastaavista ”vanhan ajan ilmaisuista”… Mutta nyt tämäkin ongelma on siis korjattu.
WSOY:n uusi klassikkosarja on aivan ihana satukirjasto. Se sisältää Astrid Lindgrenin rakastetut sadut nostalgisina painoksina. Kieli on nykyaikaista mutta ulkoasu hurmaavan vanhanaikainen. Mukana on alkuperäinen kuvitus, ja kirjojen kansia koristavat mm. tekstiilireunukset ja kirjailijan allekirjoitus.
Tämä sarja on NIIN ihana kokonaisuus! Ja sarjan kerääminen on ehkä maailman paras lahjaidea vaikkapa kummilapselle!
Kaikkein uusimmat ko. sarjan teokset ovat Peppi Pitkätossu ja Peppi Pitkätossu astuu laivaan. Me saimme nämä kaksi kirjaa luettavaksemme muutama viikko sitten.
Satu, jota kaikki rakastavat
Ja arvaa mitä? Nämä olivat kuin olivatkin ihan parhaat kirjat taas pitkään aikaan. Eikä tämä arvio perustu pelkästään siihen, että pääsin itse fiilistelemään omissa lapsuusmuistoissani. Ei suinkaan.
On ihan uskomatonta, miten Astrid Lindgrenin tarinat onnistuvat kietomaan kaikki kolme lastani satumaiseen otteeseensa. Kun iltasatuvuorossa olivat Peppi-kirjat, eivät iltatoimet olleet likimainkaan sellaista takkuilua kuin monesti muuten. Kun oli mahdollisuus kuulla, miten Peppi-satu jatkuu, pojat jopa kilpailivat sänkyyn ehtimisestä. (Ja tämä on kyllä aika poikkeuksellista.)
Ehkä kaikkein uskomattominta oli se, miten hyvin sama satu upposi sekä kolme-, viisi- että seitsemänvuotiaaseen (40-vuotiasta unohtamatta…) Tämä ei nimittäin totisestikaan ole itsestäänselvyys.
(Meille on kasaantunut lukujonoon useita keskeneräisiä kirjoja, joiden loppuunkuulemista 7- ja 5-vuotiaamme odottavat ihan innoissaan, mutta joita 3-vuotiaamme ei suostu kuuntelemaan – mm. Vuokko Hurmeen Kiepaus, Heikki Lehikoisen Kuningas Faravidin testamentti ja Leena Parkkisen Pikkuveli ja mainio harharetki. 3-vuotiaamme suosikkisadut puolestaan saavat ainakin koululaiseltamme usein suhteellisen laimean vastaanoton…)
Koska lukemisaika on rajallista, on ihan loistavaa, että löytyy sellaisia kirjoja, joita kaikki lapsemme kuuntelevat innoissaan.
Astrid Lindgrenin tarinoissa ja sanoissa on jotain ainutlaatuista. Melukylän lapset oli ensimmäinen pitkä kirja, jonka kuopuksemmekin kuunteli jo ajat sitten herkeämättä, ja nyt nämä Peppi Pitkätossut tosiaan upposivat kaikkiin kolmeen poikaamme kerrassaan loistavasti.
Lukekaa ihmeessä, jos ette ole vielä lukeneet näitä tarinoita maailman vahvimmasta tytöstä, joka asuu Huvikummussa hevosensa ja apinansa kanssa, ja jonka äiti on enkelinä taivaassa ja isä kuninkaana Etelämeren saarella. Ja lukekaa tietysti myös, vaikka olisitte jo lukeneetkin!
Näissä on kirjoissa on ihan loistava sisältö. Ne ovat hauskoja, herätteleviä, syvällisiä, herkkiä, huvittavia, koskettavia, kasvattavia jne, jne…
Muistanko väärin?
Yhtä asiaa jäin kuitenkin ihmettelemään näissä Kristiina Rikmanin uusissa Peppi-suomennoksissa: Miksi ihmeessä toinen roistoista on Tenu-Paukkunen??! Rosvojenhan kuuluu olla Kukkanen ja JYMY-JUNTUNEN!! Eihän nimiä voi muuttaa? Vai voiko? Vai onko ehkä niin, että tämä Tenu-Paukkunen on ollut alkuperäinen suomalaisnimi, ja edellinen suomentaja on mennyt sen muuttamaan? Osaako joku kertoa?
Ja itse asiassa kuulisin mielelläni vastauksen myös toiseen juttuun: Muistan sellaisen kohtauksen, jossa lastenkodinjohtaja tulee hakemaan Peppiä mukaansa, ja juuri sillä hetkellä hänen isänsä astuu esiin. Tämä on ollut yksi suosikkikohtauksistani, mutta sitä ei löydy uudesta suomennoksesta. Miksei? Onko ehkä niin, että kyseinen kohtaus on lisätty vasta elokuviin? Ettei se suinkaan kuulukaan alkuperäiseen satuun? Ihanaa, jos osaat vastata! Kiitos! 🙂
Voit lukea uudesta Peppi Pitkätossusta lisää täältä ja Peppi Pitkätossu astuu laivaan -kirjasta täältä. Samoilta sivuilta voit halutessasi myös tilat kirjat.
Muita Peppi Pitkätossuun liittyviä juttujani ovat olleet mm. Astrid Lindgrens Världiä koskeva Ruotsalainen satuidylli (5.8.2016) ja Junibackenia koskeva Naapurirakkautta (9.1.2016). Muita kirjavinkkejäni puolestaan löytyy osoitteesta taidekoti.com/category/kirjavinkit/.
Tänään me jatkoimme Peppi-innostustamme Helsingin Kaupunginteatterissa ja parin päivän sisään raportoin täällä blogissa heidän Peppi Pitkätossu -versiostaansa. Heippa siihen asti! 🙂
– Johanna
Astrid Lindgren, Ingrid Vang Nyman (kuv.): Peppi Pitkätossu, WSOY 2017, suomennos: Kristiina Rikman
Juttu on kaupallinen yhteistyö WSOY:n kanssa, mutta koko sisältö on tietysti täysin omaani.
Kirjalinkit vievät Adlibriksen sivuille. Niiden klikkaaminen on täysin vaaratonta, maksutonta yms. mutta, jos päätät tilata kirjan ko. linkkien kautta, Adlibris maksaa minulle pikkuriikkisen komission. (Sinulle tästä ei tietenkään tule mitään lisäkuluja!!) Jos päätät hankkia ko. kirjan/kirjat, olisi aivan ihanaa, että käyttäisit tässä jutussa olevia kirjalinkkejä ja mahdollistat näin osaltasi sen, että kykenen jatkossakin kertomaan Taidekoti-sivustolla kivoista uutuuksista, mielenkiintoisista löydöistä, hauskoista ideoista jne. Kiitos, kiitos, kiitos! <3
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
Mitenkä minä luulin, että Pepin uusi suomennos on jo vanhempi juttu. Onko tässä kyseessä eri suomennos kuin vuonna 2007 ilmestynyt Kristiina Rikmanin suomennos, jossa on (melkoisen epäperinteinen) Lauren Childin kuvitus?
Kiitos kommentista Lentoemo, hyvä kysymys! En osaa itse vastata tähän suoraan, mutta tiedustelen asiaa WSOY:ltä ja palaan pikimmiten, kunhan saan heiltä vastauksen!
Hei, kiitos tosiaan hyvästä huomiosta! Sain kustantajalta vastauksen, ja – kuten tiesitkin – Kristiina Rikman teki tosiaan Pepistä uuden suomennoksen jo 2007. Tuolloin ei kuitenkaan käännetty koko Peppi-sarjaa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Rikman tarkisti tuon aikaisemman suomennoksensa ja suomensi myös muut Peppi-kirjat – jotka ovat siis nyt saatavilla perinteisillä kuvituksilla.