Muistatko tarinan kuusivuotiaasta pojasta, joka karkaa kotoa ja muuttaa kissan ja koiran kanssa omaan taloon maaseudulle? Sen, jossa eläimet puhuvat ja traktori kulkee ruualla, posteljooni aiheuttaa hämminkiä ja sisällä paistaa aurinko?

Nyt tämä venäläisen Eduard Uspenskin vuonna 1974 kirjoittama Fedja-setä, kissa ja koira on mahdollista nähdä espoolaisena teatterisovituksena!

 

Fedja-setä, kissa ja koira / Teatteri Röntgensali

Suosikkisatu

Fedja-setä, kissa ja koira on yksi niistä saduista, jotka muistan elävästi omasta lapsuudestani. Se on myös yksi niistä suosikkikirjoistani, jotka olen ehdottomasti halunnut lukea myös omille lapsilleni. Ensimmäisen Fedja-setä-esityksemme koimme esikoiseni kanssa reilut kolme vuotta sitten Kansallisteatterissa. Eilen vuorossa oli Teatteri Röntgensalin versio yhdessä 6- ja 4,5-vuotiaideni kanssa.

 

Puoliammattilainen pop up -teatteri

Teatteri Röntgensali on pääkaupungilla toimiva, puoliammattilainen pop up -teatteri. Teatterin tavoitteena on tehdä laadukkaita esityksiä, jotka antavat ajattelemisen aihetta, herättävät tunteita ja naurattavat. Ohjelmistossa on kantaesityksiä ja tähän päivään tuotuja klassikkoja – sekä lapsille että aikuisille. Tämän kevään produktio on Fedja-setä, kissa ja koira.

Esityksen ovat dramatisoineet Juha Vuorinen ja Janne Salminen. Ohjaaja on Jenni Hoppi. Lavalla nähdään seitsemän hengen näyttelijäkaarti (Fedja-setä Sari Muurinen, Kissa Matroskin Marjanne Lönnroth, Musti-koira Henry Granholm, Posteljooni Petshkin Claudia Danesi, Isä ja Mirri-lehmä Solja Lönnroth, Äiti, Naakka ja Professori Heidi Häkkinen, Traktori Tr-Tr-Mitja Timo Holma).

He ovat luoneet Fedja-setä sadun ympärille perinteistä puheteatteria ja Uspenskin alkuperäistekstiä kunnioittavan esityksen, johon on ripoteltu kekseliäitä ratkaisuja, persoonallisen hassuja hahmoja sekä pieniä välähdyksiä nykymaailmasta.

 

Fedja-setä, kissa ja koira

Viikonlopun huipennus

Teatterikokemukset ovat aina ainutlaatuisia. Jokainen esitys on oma yksilöllinen hetkensä ja jokainen katsoja kokee sen omalla tavallaan – juuri sinä hetkenä, sillä mielialalla ja sen hetkisellä taustallaan.

Meillä oli ennen eilistä teatterikokemustamme takanamme jo ohjelmantäyteinen viikonloppu. Perjantaina olimme saaneet Vaarin yökylään ja lauantaina olimme ajaneet aamuisen jumppatuntimme jälkeen Turun Ruissaloon viettämään yhteistä aikaa lapsuudenystävieni ja heidän perheidensä kanssa. Olimme ulkoilleet ja polskineet kylpylässä, syöneet ravintolassa, nukkuneet hotellissa ja aloittaneet uudenkin aamun uimisella.

Aloin jo hieman epäillä, jaksaisivatkohan pojat heti parin tunnin automatkan jälkeen seurata suhteellisen pitkää (yht. 1,5 h) teatteriesitystä. Huoli oli onneksi turha. He innostuivat jo esityspaikan oven edessä olevista ilmapalloista, eikä reissuväsymys tuntunut vähentävän teatteri-innostusta.

Fedja-setä, kissa ja koira -ensi-ilta oli osa espoolaisen Karatalon Karakemut-päivää, jota vietettiin Tunnepäivä-teemalla ja johon lukeutui myös mm. Toivepaikka-työpaja ja 28.4.2017 asti avoinna oleva Toiveretki-näyttely.

 

Fedja-setä, kissa ja koira

Yksinkertaista kekseliäisyyttä

Kun Karatalon teatterisalin ovet aukesivat, istuuduimme poikieni kanssa eturiviin ja annoimme esityksen kuljettaa meidät pieneen, Neuvostoliiton aikaiseen Prostokvashinon kylään…

Näyttämön lavastus oli yksinkertainen, eikä puvustukseenkaan (tietenkään) oltu panostettu siinä mittakaavassa kuin suuren Kansallisteatterin massiivisessa produktiossa silloin muutama vuosi sitten. Mutta haittasiko se? Kaipasivatko lapset isoa traktoria haalariin pukeutuneen miehen tilalle? Oliko heistä liian hassua, että lehmää markkeerasi mustavalkoiseen mekkoon pukeutunut, lierihattuinen nainen?

Ei, ei ollut. Mirri-lehmän aurinkolasit olivat kuulemma hassut, mutta eivät pienet poikani kyseenalaistaneet yksinkertaisen kekseliäitä lavastus- ja puvustusratkaisuja. Eivät he kertoneet kaivanneensa musiikkia tai näyttäviä valoefektejä. Tarina riitti.

Esitys noudatti kirjan kulkua hyvinkin tarkasti. Lavalle oli tuotu ne kaikkein tärkeimmät kohtaukset. Saimme nähdä, kun aarre löytyy, lehmä tulee taloon, naakka varastelee, traktori saapuu, posteljooni Petshkin juttelee Naakan kanssa, humala kukkii, äiti ja isä saavat kirjeen jne. Katsomo täyttyi aika ajoin naurusta, ja itseänikin huvittivat monet kohtaukset.

 

Fedja-setä, kissa ja koira

 

Miten sen kuuluu mennä?

Kun kyseessä on tuttu klassikkosatu, on monilla jo valmiiksi vahvat mielikuvat siitä, miltä kaikki näyttää ja miten kenenkin kuuluu puhua ja käyttäytyä. Röntgensalin Matroskin ei ollut se perinteisten mielikuvien merimiesasuun pukeutunut kisuli, eikä googlaileva pitkätukkaisä suinkaan se ilmiselvin tulkinta. Tästä huolimatta he saivat omatkin poikani puolelleen, ja esitys arvioitiin oikein hyväksi. Mutta on oikeastaan ihan uskomatonta, miten tarkasti pieni lapsi voi muistaa kuulemansa tarinan kaikkine yksityiskohtineen – vaikka tästä olisi aikaa jo useampi kuukausi.

 

”Siinä kirjassa se Naakka kysyi, kuka siellä. Ja sitte se Petshkin sanoi, että Posteljooni Petshkin. Ja sitte se Petshkin kysyikin, kuka siellä ja se Naakka vastas. Ei ne sanonu apua, apua!”

”Se oli hyvä siinä kirjassa, kun se Petshkin ja se Mirri-lehmä törmäili seinään. Tässä esityksessä se meni erilailla.”

Mitä muuta lapsilleni jäi esityksestä mieleen?

”Ne itki, kun ne ei saanu sitä pakettia.”

”Mulle jäi mieleen se, kun se poika jahtas sitä kissaa ja se kissa sitä poikaa siinä alussa.”

”Se oli hyvä, kun se Petshkin koitti mitata sitä Fedjaa ja se Fedja meni ylös ja alas tuolilla.”

Oliko vielä  joku muu erityisen hyvää?

”Se oli hyvä, kun siinä väliajalla sai pillimehua ja keksiä!”

 

Niin, esityskokemus on kokonaisuus. Siihen kuuluu paikka, aika ja muut osallistujat. Siihen vaikuttaa se, pitääkö vessaan jonottaa jne. Kiitos Karatalo, että piditte kahvilaa auki! Ja kiitos, että alle neljällä eurolla sai kahvin, kaksi pillimehua ja kolme keksiä! Toivottavasti muutkin ymmärtävät, miten iso asia yksi pieni keksi voi olla. 🙂

Ja kiitos tietysti myös Teatteri Röntgensalille onnistuneesta esityksestä! Ja käsiohjelmasta, jonka toisella puolella on värityskuva! Poikani arvostavat omia kappaleitaan suuresti. 🙂

 

Esitystiedot

Teatteri Röntgensalin Fedja-setä, kissa ja koira on mahdollista nähdä seuraavasti:

  • su 30.4.2017 15.00 Karatalo, Kotkatie 4, 02620 Espoo
  • su 7.5.2017 15.00 Karatalo, Kotkatie 4, 02620 Espoo
  • la 13.5.2017 15.00 Matinkylän monitoimitalo, Matinraitti 17, 02230 Espoo
  • su 14.5.2017 15.00 Karatalo, Kotkatie 4, 02620 Espoo
  • la 20.5.2017 15.00 Matinkylän monitoimitalo, Matinraitti 17, 02230 Espoo
  • su 21.5.2017 15.00 Karatalo, Kotkatie 4, 02620 Espoo

Liput maksavat aikuisilta 10 €, lapsilta (alle 16 v.) 8 € ja max. 5 hengen perheeltä 35 €. Kesto on 1,5 h (sis. väliajan). Suositusikä on 4 vuotta. Lisätietoja ja mm. tarkat tiedot työryhmän kokoonpanosta löytyvät osoitteesta rontgensali.fi.

Karatalon monipuoliseen ohjelmaan puolestaan kannattaa tutustua Espoon kaupungin sivuilla ja kevään 2017 verkkoesitteestä.

 

Hykerryttäviä teatterihetkiä!

– Johanna

 

Jutun kuvat on ottanut Giorgio Danesi. Omat lippumme on saatu ilmaiseksi.

 

Seuraathan Taidekotia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä!

 

 

 

Written by taidekoti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *