WSOY on lanseerannut nyt syksyllä 2016 uuden Lukupalat-kirjasarjan juuri lukemaan oppineille ja tätä taitoa parhaillaan opetteleville. Mahtava juttu! Hienoja kirjoja! Meillä tosin ensikosketus näihin kirjoihin ei mennyt ihan niin kuin olin kuvitellut…

 

 Lukupalat lukemaan opetteleville

Innostunutta odotusta

Kuulin Lukupalat-kirjasarjan ilmestymisestä WSOY:n ja Tammen järjestämässä tilaisuudessa kesäkuussa. Innostuin asiasta välittömästi. Tuntui siltä, että mitään parempaa tuskin voisi olla pian kuusi vuotta täyttävälle ja noin vuosi sitten lukemaan oppineelle lapselleni – joka kaiken huipuksi on rakastanut kirjoja elämänsä ensimetreiltä asti.

Odotukseni Lukupaloja kohtaan oli suuri. Kirjat vaikuttivat aivan mielettömän hyviltä. Kuvittelin pienen poikani ahmivan nämä elämänsä ensimmäiset ”kunnon” kirjat superinnoissaan ja riemuitsevan omista upeista lukuelämyksistään. Ajattelin mielessäni, että lapseni tulisi aina muistamaan sen hetken, kun sai käteensä ensimmäiset Yökoulu- ja Ryhmä Z -kirjansa. Nyt syntyisi niitä elämän upeimpia muistoja. Ah, miten ihanaa!

 

Mitä? Ei se lue!

Kun kirjat ilmestyivät kesän lopussa ja WSOY:n lähettämä paketti saapui postilaatikkoomme, uskoin poikani elämässä olevan käsillä jotain ainutlaatuisen hienoa.

No, eipä tuntunut olevan.

Toki saamamme Lukupalat-kirjat (Yökoulu ja kadonnut opettaja sekä Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita) kiinnostivat lastani. Ja aivan ehdottomasti ne täyttivät omat odotukseni.

Kirjojen ulkonäkö oli houkutteleva, kuvat hauskoja, aiheet suuri sopivia, tarinat huvittavia, tekstiä ihan täydellinen määrä, jne. Mutta poikani ei halunnut alkaa lukea! Miksei? Osaako joku kertoa?

Kuusivuotias esikoiseni oli oppinut ihan itsekseen kirjoittamaan neljävuotiaana ja lukemaan pari kuukautta myöhemmin. Toki hänelle oli aina luettu paljon, ja hän on koko ikänsä ollut valtavan kiinnostunut kirjaimista. Ja tottakai olen superylpeä lapseni taidoista. Tietysti!

Mutta en missään nimessä kuvittele, että toistenkin lasteni pitäisi lukea viisi- saati neljävuotiaana. Enkä missään nimessä halua sammuttaa innokkaimmankaan lapseni lukuiloa.

Tämän johdosta en ole yrittänyt usuttamalla usuttaa lastani Lukupalojen pariin. Toki olen kannustanut lukemaan ja toki olen ottanut kirjat aika ajoin aina uudelleen esiin. Mutta en ole pakottanut. En ole painostanut. En ole tehnyt mielestäni mitään, mikä olisi saanut lapseni kieltäytymään näiden mahtavien kirjojen lukemisesta.

Ehkä se oli joku vaistottu paine? Ehkä ajatus liian suuresta urakasta? Liian hitaasta etenemisestä? Epäuskoa omiin kykyihin?

 

Lukupalat / Yökoulu ja kadonnut opettaja

Apua, katoaako lukutaito?

Olin ajatellut (naurettavan naiviin tapaani), että tälle meidän pojalle ei ainakaan lukeminen olisi ongelma. Että lasten lukutaidon yleinen heikkeneminen ei koskisi omaa perhettämme.

En nähnyt mitenkään relevanttina ajatella, että pojat eivät lukisi. Olin jopa jollain tasolla hieman närkästynyt #pojatkinlukee-kampanjoista ja muista jutuista, joissa väitetään, että pojat eivät lukisi. Tottakai ne lukee!!! Ainakin pienet pojat! Tulkaa vaikka katsomaan! (Heh. Heh.)

Se, että Lukupalojen ydinkohderyhmään kuuluva lapseni ei alkanut välittömästi lukea ensimmäisiä makupalojaan, on tietysti aika mitätön juttu. (Ja tämä lapsi on siis tosiaan vasta kuusivuotias…) Mutta sen lisäksi, että se todisti omat kuvitelmani (taas kerran) vääriksi, herätti se miettimään lukemista ylipäätään.

Jos oma ”superlukijani” ei innostu lukemaan juuri hänelle suunnattuja huippukirjoja, on totisesti mietittävä, mitä lasten lukutaidon heikkenemiselle on tehtävissä. Kun joka paikassa toitotetaan sitä, miten nykylapset eivät osaa enää lukea, on jokaisen havahduttava. Ja tehtävä jotain.

Jättimäiset kiitokset WSOY:n Lukupaloille hienosta yrityksestä estää kansakuntaamme vajoamasta syvään sivistymättömyyteen!

 

Rivi kerrallaan sisälle seikkailuun

No, kun kaksi Lukupalaamme olivat odottaneet jo kolmatta kuukautta lapseni omaa lukemista, päätin ottaa ne yhteiseen käsittelyymme. Lapseni luki ensimmäisen rivin, minä toisen, lapseni taas kolmannen, minä neljännen, lapseni viidennen – ja minä kaikki loput. Ja toisen kirjan kokonaan. (Oliskohan jollain ollut parempia ideoita!?)

Kun vihdoin pääsimme uppoutumaan näihin uuden kirjasarjan ensimmäisiin teoksiin, olivat ne juuri sitä, mitä Lukupaloilta olin odottanutkin: sopivan mittaisia ja houkuttelevasti kuvitettuja tarinoita, joista pienikin lukija (siis kuulija) oli innoissaan. Nyt olemme lukeneet ne lukuisia kertoja.

 

Lukupalat / Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita

Kadonneita opettajia, kissoja ja pikkusiskoja

Yökoulu ja kadonnut opettaja on Paula Norosen kirjoittama ja Kati Närhen kuvittama kertomus Kauhulan alakoululta, jossa tapahtuu kummia. Opettaja, Neiti Kaarina Kammonen, katoaa. Herra Sijainen vaikuttaa hämäräperäiseltä. Martta Vampyyri ja Paavo Zombinen pääsevät mukaan hurjiin kokemuksiin. Ja onpahan tarinassa mukana myös Rehtori Frankenstein. Jännää, mutta hauskaa. Hurjaa, mutta samalla jotenkin suloista. Oikeastaan ihan täydellistä materiaalia käsillä olevaan Halloween-viikkoon!

Hyvä on myös Tapani Baggen kirjoittama ja Carlos da Cruzin kuvittama Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita. Tässäkin tarinassa lähdetään etsimään kadonneita (tosin hieman realistisemmissa tunnelmissa). Mukana on lasten etsivätoimisto ja punaisia johtolankoja, minotaurus ja hurja lohikäärme. Vai sittenkin jotain muuta? Missä ovat Lailan sisko ja naapurin kissa? Mikä on Ariadnen lanka?

 

Lukupalat saa jatkoa

Yökoulu ja Ryhmä Z ovat ensimmäisiä Lukupalat-kirjoja. Niiden lisäksi nyt syyskaudella on ilmestynyt herttaiselta kuulostava Bella saa pentuja (teksti Henna Helmi, kuvitus Reetta Niemensivu). Keväällä on luvassa kolme uutta kirjaa.

Lukupalat-sarjan tarkoituksena on houkutella juuri lukemaan oppineet sisälle kirjojen mahtavaan maailmaan ja sytyttää jokaisessa lapsessa elinikäinen innostus lukemiseen. Kokonaisuus on mietitty huolella kohderyhmään istuvaksi. Kirjoja ilmestyy vuosittain kuusi, ja ne on merkitty selvästi eri aihealueisiin kuuluviksi. Sarjassa on neljä kategoriaa: Mukavan makeaa, Huvittavan hyvää, Jäätävän jännää ja Menevään makuun.

Jäämme suurella innolla odottamaan sarjan seuraavia kirjoja. (Siis minä JA poikani!) Nähtäväksi jää, kuka lukee ensi kerralla… 😉

 

Lukupalat

 

Paula Noronen ja Kati Närhi (kuv.): Yökoulu ja kadonnut opettaja, WSOY 2016, suunnattu erityisesti 6-8-vuotiaille.

Tapani Bagge ja Carlos da Cruz (kuv.): Ryhmä Z ja lohikäärmeen kita, WSOY 2016, suunnattu erityisesti 6-8-vuotiaille.

 

Kirjat on saatu WSOY:ltä blogiyhteistyönä.

 

Alla olevalla videolla WSOY:n lasten- ja nuortenosaston kustantaja Saara Tiuraniemi kertoo Lukupalat-sarjasta:

 

 

 

Seuraathan Taidekotia myös FacebookissaInstagramissa ja Twitterissä!

 

Written by taidekoti

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *