Tänään kahden pienimmän poikani seikkailu musiikin maailmassa sai aivan uuden sysäyksen. Olimme ihka ensimmäistä kertaa Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! konsertissa, ja kokemus oli kerrassaan loistava.
Vihdoin Ammuuta!
Olen useamman kerran suunnitellut vieväni lapseni kuuntelemaan kyseistä kokoonpanoa, mutta jostain syystä muiden tapahtumien ja tekemisen paljous on jättänyt tämän kokemuksen meiltä väliin. Oli todellinen onni, että päätin eilen illalla ostaa meille liput tämänaamuiseen Metsään-esitykseen – ja että niitä oli vielä muutama jäljellä.
Pojistani on kehittynyt innokkaita teatterikävijöitä, mutta konserttivierailut ovat jääneet vähemmälle. Ennen aamun esitystä vähän jännitinkin, miten kaksivuotias kuopukseni tulee jaksamaan 45 minuuttia kestävän konsertin. Epäilys oli onneksi täysin turha. (Tarjolla olisi tosin ollut saman päivän aikana myös 0-3-vuotiaille kohdennettu, lyhyempi Pieni ja soma -versio, mutta meille tämä aikaisempi esitys sopi aikataulullisesti paremmin…)
Tuttuun paikkaan pehmeille tyynyille
Tämänaamuiset Ammuu!-konsertit järjestettiin Espoon kulttuurikeskuksessa Tapiolassa. Tutuksi tulleen paikan ansiosta poikieni innon seassa ei ollut havaittavissa lainkaan jännittyneisyyttä. Ja ehkäpä viime viikolla samassa salissa koettu AEIOU-teatterin erinomainen Sinä ja minä oli saanut lapseni uskomaan, että tarjolla oli jälleen jotain hyvää.
Louhisalin ovien auettua meinasin johdattaa seurueemme vapaille paikoille ylos katsomoon, kenties jonnekin kymppiriville, mutta lasteni toiveesta jäimme istuskelemaan tyynyille lavan eteen. Loistava valinta, kiitos rakkaani!
Laatua ja riemua
Metsään oli mukaansatempaava aarteenetsintäretki taianomaisessa metsässä. Lehmä (Hanna-Maija Aarnio), Hiiri (Riikka Helske), Kissa (Essi Putkonen), Possu (Heidi Tamper), Heppa (Tero Pajunen) ja Piippolan nuori isäntä (Esko Grundström) olivat rakentaneet huippukonsertin, jossa koettiin riemukkaita hetkiä ja svengaavia lauluja. Mukana oli lukuisia soittimia ja tarttuvia sanoituksia, helppoja käsileikkejä ja ripaus taikuutta. Oli ihana kuunnella laadukasta musiikkia ja samalla katsoa, miten kaksivuotiaani seurasi lavan tapahtumia ja yritti parhaan taitonsa mukaan pysyä mukana taputus- yms. leikeissä. Voi, sitä iloa! Ja voi että, mitä aplodeja!
Kumpikaan mukana olleista pojistani ei kokenut konserttia sekuntiakaan liian pitkäksi, ja molempien arvio koetusta oli ”tosi hyvä”. Entä mennäänkö uudestaankin? ”Joo!” (Tietoa Ammuun! keikoista löytyy esim. täältä.)
En siis yhtään ihmettele, että Ammuun! sanotaan soittaneen itsensä suomalaisten lasten ja aikuisten sydämiin. Niin se teki meillekin.
Seuraathan Taidekotia myös Facebookissa ja Instagramissa!